VIRO JA SUO­MI – TUHAT SIVUA TÄYT­TÄ ASI­AA

Teks­ti: Mar­kus Ana­ja

Kun näin ensim­mäi­sen tie­don pro­fes­so­ri Sep­po Zet­ter­ber­gin uusim­mas­ta kir­jas­ta, Viro ja Suo­mi 1917–1920, otak­suin, että kysees­sä oli päi­vi­tet­ty ver­sio klas­si­ses­ta Suo­mi ja Viro 1917–1919 -väi­tös­kir­jas­ta vuo­del­ta 1977.
Nyt käsil­lä ole­va kir­ja on kui­ten­kin pal­jon enem­män. Pait­si se yksi vuo­si, joka on tul­lut otsik­koon lisää, Zet­ter­berg on voi­nut käyt­tää uusia läh­tei­tä, mm. Viron arkis­to­ja, joi­hin suo­ma­lai­sel­la tut­ki­jal­la ei ollut pää­syä 40 vuot­ta sit­ten. Jos väi­tös­kir­jan muo­to- ja tyy­li­vaa­ti­muk­set näkyi­vät van­hem­man kir­jan teks­tis­sä, niin nyt ilmes­ty­nees­sä teok­ses­sa teks­ti on sel­keä­tä nyky­proo­saa.
Zet­ter­berg käsit­te­lee kir­jas­saan kah­den suku­lais­kan­san poliit­ti­sia suh­tei­ta kum­man­kin itse­näis­ty­mis­vai­heen mur­ros­vuo­si­na. Tark­kaan ottaen emme voi puhua naa­pu­ri­val­tiois­ta, sil­lä Viron itse­näi­syys­ju­lis­tus annet­tiin hel­mi­kuus­sa 1918, kak­si ja puo­li kuu­kaut­ta Suo­men jäl­keen ja kes­ti vie­lä pit­kään, ennen kun nii­den ase­ma vakiin­tui kan­sain­vä­li­sen poli­tii­kan ken­täs­sä.
Kir­jas­sa käsi­tel­lään niin pie­niä kuin suu­ria­kin asioi­ta, kuten diplo­ma­ti­aa, kau­pan­käyn­tiä ja myös sotaa.
Viron vapaus­so­ta ja suo­ma­lais­va­paa­eh­tois­ten osuus sii­nä muo­dos­taa osin vie­lä­kin yksi­tyis­koh­dil­taan vähän tun­ne­tun vai­heen. Sodan osa­puo­lia­han oli­vat viro­lai­set por­va­ril­li­set pii­rit, viro­lai­set ”punai­set” (joil­la oli myös puna­kaar­te­ja ja tarkk’ampujaosastoja), venä­läi­set bols­he­vi­kit, val­koi­set venä­läi­set, bal­tian­sak­sa­lai­set, ”rii­kin­sak­sa­lai­set”, lat­via­lai­set, brit­ti­lai­vas­to sekä vapaa­eh­toi­sia Suo­mes­ta, Ruot­sis­ta ja Tans­kas­ta.
Toi­saal­ta Suo­mi ja Viro etsi diplo­maat­tis­ta tun­nus­tus­ta ja eri­lai­sia liit­to­lais­ku­vioi­ta kaa­vail­tiin. Val­tio­liit­to Somen ja Viron välil­lä eli vah­vas­ti viro­lais­ten mie­lis­sä ja yhtä päät­tä­väi­ses­ti suo­ma­lai­set tor­ju­vat näi­tä aja­tuk­sia. Niin sano­tun reu­na­val­tio­po­li­tii­kan ensias­ke­leet otet­tiin käsi­tel­tä­vän ajan­jak­son lopul­la mut­ta toi­mi­vaa jär­jes­tel­mää sii­tä ei Suo­men kan­nal­ta tul­lut.
Zet­ter­berg avaa nämä usein var­sin moni­mut­kai­set kuviot ja luki­jal­le muo­dos­tuu hyvä kuva sadan vuo­den takai­ses­ta tilan­tees­ta.
Sekä Suo­men että Viron 100-vuo­tis­ta­pah­tu­miin sopii hyvin se, että samoi­hin aikoi­hin Sep­po Zet­ter­ber­gin 400-sivui­sen uuden kir­jan kans­sa ilmes­tyi tun­ne­tun viro­lai­sen his­to­rian­tut­ki­jan Hei­no Aru­mäen 650-sivui­nen uusi kir­ja Ees­ti ja Soo­me – sõjast sõja­ni (Viro ja Suo­mi – sodas­ta sotaan). Aru­mäen kir­ja käsit­te­lee nimen­sä mukai­ses­ti aika­kaut­ta itse­näis­ty­mi­ses­tä Suo­men tal­vi­so­dan lop­puun. Zet­ter­ber­gin ja Aru­mäen teos­ten myö­tä hie­man­kin viroa osaa­val­la on käy­tös­sään tuhat­si­vui­nen luku­pa­ket­ti vel­jes­kan­so­jen 1900-luvun alku­puo­len his­to­ri­aa.

Sep­po Zet­ter­berg, Viro ja Suo­mi 1917–1920. Docen­do, Jyväs­ky­lä 2018. 405 sivua.
Hei­no Aru­mäe, Ees­ti ja Soo­me – sõjast sõja­ni. Argo, Tal­linn 2018. 654 sivua.