Tuo­rees­sa väi­tös­kir­jas­saan Aapo Rose­lius käsit­te­lee vapaus­so­dan muis­ta­mi­sen muo­to­ja maa­il­man­so­tien väli­sen ajan Suo­mes­sa. Asi­aa tar­kas­tel­laan toi­saal­ta suo­je­lus­kun­tien ja toi­saal­ta sen aikais­ten vete­raa­ni­jär­jes­tö­jen osal­ta.

Rose­liuk­sen tut­ki­muk­ses­sa käy­dään yksi­tyis­koh­tai­ses­ti läpi miten suo­je­lus­kun­nat – ja osin myös vete­raa­ni­jär­jes­töt – oli­vat kes­kei­siä toi­mi­joi­ta vapaus­so­dan muis­toa vaa­lit­taes­sa. Ris­ti­rii­to­ja syn­tyi usein var­sin­kin sel­lai­sis­sa kun­nis­sa, jois­sa vasem­mis­tol­la oli vah­va ase­ma. Tam­mi­sun­nun­tai ja tou­ko­kuun 16. päi­vä kil­pai­li­vat jos­sain mää­rin tär­keim­män juh­la­päi­vän ase­mas­ta. Juh­lat nou­dat­ti­vat pit­käl­le samaa kaa­vaa johon kes­kei­si­nä ele­ment­tei­nä kuu­lui­vat sep­pe­leen­las­ku san­ka­ri­hau­doil­la tai muis­to­mer­keil­lä, juma­lan­pal­ve­lus, juh­la­pu­he sekä suo­je­lus­kun­nan paraa­ti.

Vete­raa­ni­jär­jes­töik­si kat­sot­ta­via ryh­mit­ty­miä muo­dos­tui jää­kä­rei­den kes­kuu­teen jo vapaus­so­dan aika­na. Pian sodan jäl­keen kevään 1918 sota­kou­lu­jen kurs­si­lai­set muo­dos­ti­vat omia yhdis­tyk­si­ään (Vim­pe­li ja Vöy­ri). Hei­mo­so­tien myö­tä syn­tyi­vät Poh­jan Poi­kain yhdis­tys ja Hei­mo­so­tu­rien liit­to. Kes­kei­sek­si toi­mi­jak­si muo­dos­tui sit­tem­min Vapaus­so­dan rin­ta­ma­mies­ten liit­to, joka tosin perus­tet­tiin vas­ta vuon­na 1929.

Kuten niin mones­sa väi­tös­kir­jas­sa, taval­lis­ta luki­jaa vai­vaa Rose­liuk­sen kir­jaa lukies­sa sen jos­sain mää­rin ras­kas ja kou­ke­roi­nen kie­li. Vaik­ka jo kir­jan alaot­si­kos­sa puhu­taan­kin ”vapaus­so­das­ta”, teks­tis­sä käy­te­tään hyvin pal­jon ”sisällissota”-nimitystä. En aina­kaan itse löy­tä­nyt teks­tis­tä perus­te­lua täl­le käy­tän­nöl­le. Kir­jan typo­gra­fia ei sekään hel­po­ta lukue­lä­mys­tä. Pit­kät kap­pa­leet, tiheä rivi­vä­li, kapeat mar­gi­naa­lit sekä pie­nen puo­lei­nen font­ti­ko­ko kiusaa­vat.

Edel­lä sanot­tu ei vähen­nä sitä tosia­si­aa, että Rose­liuk­sen väi­tös­kir­ja tar­jo­aa aihees­ta kiin­nos­tu­neel­le run­saas­ti tie­toa 1920- ja 1930 –luku­jen kan­sal­li­ses­ta juh­lin­nas­ta sekä suo­je­lus­kun­tien ja vete­raa­ni­jär­jes­tö­jen osuu­des­ta koko yhteis­kun­nan toi­min­taan, eten­kin maa­seu­dul­la.

Samaa tema­tiik­kaa käsi­tel­lään myös pro­fes­so­ri Nils Erik Vill­stran­din artik­ke­lis­sa tam­mi­sun­nun­tain viet­tä­mi­ses­tä Vaa­sas­sa (Kie­li­rik­ka vapau­den ilon­mal­jas­sa – Vapaus­so­dan aloit­ta­mi­sen muis­to­päi­vä Vaa­sas­sa vuo­si­na 1919–1938). Vill­strand osoit­taa miten suo­men- ja ruot­sin­kie­lis­ten vapaus­so­dan aikai­nen yksi­tuu­mai­suus pian sodan jäl­keen näyt­tää muut­tu­neen avoi­mek­si kie­li­rii­dak­si. Tam­mi­sun­nun­tain val­ta­kun­nal­li­sik­si aio­tut juh­lat vesit­tyi­vät ajoit­tain, kun osa­puo­let jär­jes­ti­vät omia tapah­tu­mia. Artik­ke­lin läh­tei­nä on käy­tet­ty lähes yksi­no­maan pai­kal­lis­ten sano­ma­leh­tien kuvauk­sia juh­lis­ta, jol­loin aika­lais­ku­va on vah­vas­ti läs­nä.

Vill­stran­din artik­ke­li sisäl­tyy kir­jaan Kun sota on ohi. Kir­jas­sa on mui­ta­kin mie­len­kiin­toi­sia artik­ke­lei­ta. Mag­nus Wes­ter­lund osoit­taa kir­joi­tuk­ses­saan (Har­haan­joh­de­tut torp­pa­rit ja isän­maal­li­set opis­ke­li­jat – Ruot­sin­kie­li­set suo­ma­lai­set ja vuo­den 1918 sota) että suo­men­ruot­sa­lais­ten osal­lis­tu­mis­ta sekä val­koi­sel­le että punai­sel­le puo­lel­le on jää­nyt tut­ki­muk­ses­sa vähäl­le huo­miol­le.

Pro­fes­so­ri Max Eng­man käsit­te­lee artik­ke­lis­saan (Kuin­ka kei­sa­ri­kun­ta pure­taan? – Impe­riu­mien perin­nön­ja­ka­jien ongel­mat ensim­mäi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen) Roma­no­vien ja Habs­bur­gien impe­riu­mien hajot­ta­mis­ta ja aset­taa täten Suo­men itse­näis­ty­mis­vai­heen laa­jem­paan kon­teks­tiin.

Aapo Rose­lius, Kiis­ta, eheys, unoh­dus. Vapaus­so­dan muis­ta­mi­nen suo­je­lus­kun­tien ja vete­raa­ni­liik­keen toi­min­nas­sa 1918 – 1944. (Bidrag till kän­ne­dom av Fin­lands natur och folk 186). Suo­men Tie­de­seu­ra, Hel­sin­ki 2010. 263 sivua, kuvi­tet­tu.

Pet­ri Karo­nen & Kert­tu Tar­ja­mo (toim.), Kun sota on ohi. Sodis­ta sel­viy­ty­mi­sen ongel­mia ja nii­den rat­kai­su­mal­le­ja 1900-luvul­la. (His­to­rial­li­nen Arkis­to 124). Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Hel­sin­ki 2006.

Mar­kus Ana­ja

(Jul­kais­tu Vapaus­so­tu­ri-leh­des­sä).