Teks­ti: Mar­kus Ana­ja

Syk­sy 2007

Huh­ti­nie­mi – vie­lä ker­ran
Vaik­ka huhut Lap­peen­ran­nan Huh­ti­nie­mes­sä teloi­te­tuis­ta ja hau­da­tuis­ta rin­ta­ma­kar­ku­reis­ta on moneen ottee­seen todet­tu mie­li­ku­vi­tuk­sen tuot­teik­si, pro­ses­si tun­tuu vain jat­ku­van. Ilta­sa­no­mien toi­mit­ta­ja Pasi Jaak­ko­nen, joka pit­kään on seu­ran­nut tapah­tu­mia ja kir­joit­ta­nut niis­tä, on nyt koon­nut tari­nan kir­jak­si Huh­ti­nie­mi. 400 kadon­neen mie­hen mys­tee­ri. Se on hyvä yhteen­ve­to kai­kis­ta kään­teis­tä ja osoit­taa – vie­lä ker­ran – sel­keäs­ti huhun juu­ri “huhuk­si”.

Vali­tet­ta­vas­ti kir­ja on teh­ty kii­reel­lä, mikä näkyy tois­toi­na ja jos­kus lie­vä­nä seka­vuu­te­na. Teks­tiä oli­si ehdot­to­mas­ti pitä­nyt edi­toi­da ennen kir­jan pai­na­mis­ta.

Yksi suo­ma­lai­nen vas­taa 5,7 rys­sää”
Nuo­ren pol­ven sota­his­to­rioit­si­ja Mark­ku Joki­si­pi­lä on erään Turus­sa vuo­si sit­ten pide­tyn semi­naa­rin poh­jal­ta koon­nut usei­den tut­ki­joi­den kir­joit­ta­mia artik­ke­lei­ta kir­jak­si nimel­lä Sodan totuu­det. Yksi suo­ma­lai­nen vas­taa 5.7 rys­sää. Monet artik­ke­leis­ta ovat hyvin­kin mie­len­kiin­toi­sia, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti kir­ja kär­sii lii­an tiheäs­tä tai­tos­ta, joka tekee luke­mi­sen ras­kaak­si.

Runoi­li­ja Haa­vik­ko
Paa­vo Haa­vi­kon kir­ja Pää­ma­ja – Suo­men hovi herät­ti aikoi­naan ilmes­tyes­sään mel­ko pal­jon huo­mio­ta, poik­ke­si­han sii­nä esi­te­tyt näke­myk­set totu­tus­ta his­to­rian­kir­joi­tuk­ses­ta. Kir­jas­ta on nyt ilmes­ty­nyt uusi “kor­jat­tu” pai­nos Haa­vi­kon oman Art House -kus­tan­ta­mon toi­mes­ta.

His­to­rian­tut­ki­muk­ses­ta­han ei täs­sä ole kysy­mys, lähin­nä kai Haa­vi­kon omas­ta näke­myk­ses­tä. Vali­tet­ta­vas­ti kir­jas­ta ei myös­kään sel­viä mil­tä osin tätä uut­ta lai­tos­ta on kor­jat­tu.

Soti­las­huu­mo­ria
Soti­las­huu­mo­ril­la on aina var­ma luki­ja­kun­ta. Näin on ilmei­ses­ti toden­nut myös Kus­tan­nus-Oy Suo­men Mies, joka on jul­kais­sut vali­koi­man Suo­men Soti­las -leh­des­sä aikai­sem­min jul­kais­tua Kaa­lep­pi-tari­noi­ta. Kir­joit­ta­ja esiin­tyi nimi­mer­kil­lä “Mart­ti Saka­ri”, jon­ka takaa löy­tyi vii­me kesä­nä edes­men­nyt evers­ti Mart­ti Siner­ma. Kir­ja on muka­vaa luke­mis­ta, mut­ta suo­sit­te­len, että tari­noi­ta lue­taan vain yksi tai kak­si ker­ral­laan, jol­loin nii­den mel­ko saman­lai­nen raken­ne ei häi­rit­se.

Itä-Kar­ja­las­sa
Tal­vi- ja jat­ko­so­tien aika­na kir­jai­li­ja Ont­to­ni Miih­ka­li tuli laa­jas­ti tun­ne­tuk­si sota­kir­jois­taan. Viral­li­nen Suo­mi tun­tee kir­jai­li­jan nimel­lä Mik­ko Kar­vo­nen. Hän pal­ve­li jat­ko­so­das­sa mm. Itä-Kar­ja­lan soti­las­hal­lin­nos­sa ja mat­kus­ti siel­lä laa­jas­ti. Itse­kin itä­kar­ja­lai­se­na hän piti päi­vä­kir­jaa näke­mäs­tään ja kuu­le­mas­taan sekä omis­ta aja­tuk­sis­taan. Päi­vä­kir­jan jul­kai­se­mi­nen estet­tiin sodan aika­na, mut­ta se on nyt ilmes­ty­nyt.

Aihees­ta kiin­nos­tu­neil­le Salai­nen sota­päi­vä­kir­ja Itä-Kar­ja­las­ta 1941 – 1942 antaa värik­kään ja voi­mak­kaan kuvan sii­tä, mitä suo­ma­lai­set löy­si­vät Itä-Kar­ja­las­sa ja min­kä­lai­sin aja­tuk­sin sii­hen suh­tau­dut­tiin.

Edel­lä esi­tel­lyn kir­jan kans­sa samoi­hin aikoi­hin ja paik­koi­hin sijoit­tuu myös Ten­ho Pimiän tut­ki­mus suo­ma­lais­ten tut­ki­joi­den toi­min­nas­ta Itä-Kar­ja­las­sa. Sota­saa­lis­ta Itä-Kar­ja­las­ta sisäl­tää aina­kin näi­den rivien kir­joit­ta­jal­le pal­jon uut­ta tie­toa.

Jat­ko­so­ta vas­tus­ta­jan sil­min
Mil­tä sota näyt­ti vas­tus­ta­jan puo­lel­ta kat­sot­tu­na? Jat­ko­so­ta Puna-armei­jan sil­min pyr­kii anta­maan valais­tus­ta tähän asi­aan. Kir­jas­sa on venä­läis­ten upsee­rien ja taval­lis­ten soti­lai­den ker­to­muk­sia “rin­ta­man toi­sel­ta puo­lel­ta”. Teks­tiä täy­den­tää run­sas valo­ku­va­ku­vi­tus venä­läi­sis­tä läh­teis­tä.

Lei­jo­na­li­pun komp­pa­nia
Sep­po Sata­mon kokoa­ma aineis­to on kuin Kan­sa tais­te­li – mie­het ker­to­vat -leh­den van­hois­ta vuo­si­ker­rois­ta. Tämä ei pahal­la sanot­tu­na – ne van­hat leh­det kun ovat suu­rel­ta osal­taan jo kulu­neet lop­pu. Lei­jo­na­li­pun komp­pa­nia tar­jo­aa läpi­leik­kauk­sen sii­hen, miten suo­ma­lai­set soti­laat koki­vat ja muis­ta­vat sodan vuo­det. Iso koko ja suu­ri pai­no han­ka­loit­ta­vat tämän kir­jan luke­mis­ta.

Vii­pu­rin mene­tys 1944
Tun­net­tu sota­his­to­rioit­si­ja Eero Elf­vengren ja sota­his­to­rias­ta innos­tu­nut eri­kois­sai­raan­hoi­ta­ja Eeva Tam­mi ovat kir­joit­ta­neet kir­jan Vii­pu­ri 1944.Miksi Vii­pu­ri mene­tet­tiin? Kysy­mys on vai­van­nut monia suo­ma­lai­sia jo kuusi­kym­men­tä vuot­ta eikä tämä­kään kir­ja pys­ty vie­lä lopet­ta­maan tätä kes­kus­te­lua. Elf­vengre­nin ja Tam­men kir­ja tulee kui­ten­kin pit­kään ole­maan SE teos, johon vii­ta­taan aihees­ta kes­kus­tel­taes­sa.

Tie­dus­te­lun kou­ke­rot
Tie­dus­te­lu on ilmei­ses­ti yksi kaik­kein kieh­to­vim­mis­ta aiheis­ta sota­his­to­rias­sa. Robert Brant­berg on tähän asti kir­joit­ta­nut lähin­nä suo­ma­lais­ten soti­lai­den elä­mä­ker­to­ja. Hänen uusin kir­jan­sa Käär­meen­pe­sä on suju­vas­ti kir­joi­tet­tu esi­tys sodan aikai­ses­ta soti­las­tie­dus­te­lus­tam­me, Stel­la Pola­ris -ope­raa­tios­ta ja sen jäl­ki­mai­nin­geis­ta. Myös ase­kät­ken­tää sivu­taan.

Suu­rin osa kir­jan tari­nas­ta on ennes­tään tut­tua. Brant­berg kuvaa kui­ten­kin laa­jas­ti Hal­la­maan, Paa­so­sen, Paleen ja Juk­ka Mäke­län kau­pan­te­koa suo­ma­lai­sel­la tie­dus­te­luai­neis­tol­la, ei pel­käs­tään radio­tie­dus­te­lun pur­ka­mil­la koo­deil­la. Kus­tan­ta­jan tie­dot­tees­sa tode­taan, että “Yhdys­val­tain kes­kus­tie­dus­te­lu­pal­ve­lun arkis­tot pal­jas­ta­vat” mm. näi­tä asioi­ta. Kir­jas­sa oli­si ehdot­to­mas­ti pitä­nyt olla tar­kem­pia läh­de­viit­tauk­sia aina­kin sil­tä osin kun se perus­tuu uusiin läh­tei­siin.

Meri­voi­mien viro­lai­set
Jat­ko­so­dan meri­voi­mis­sam­me noin kym­me­nes­osa mie­his­tös­tä oli viro­lai­sia. Vaik­ka JR 200:n Suo­men-pojis­ta on kir­joi­tet­tu lukui­sia kir­jo­ja, hei­dän meri­mies­vel­jen­sä ovat jää­neet vähäl­le huo­miol­le. Tilan­ne on nyt kor­jaan­tu­nut, kun Hei­no Rel­vi­kin kir­ja on kään­net­ty suo­mek­si. Suo­men-poi­kien Perin­neyh­dis­tys ansait­see kii­tok­sen täs­tä. Meri­voi­mien Suo­men-pojat antaa hyvän ja moni­puo­li­sen kuvan näi­den mies­ten vai­heis­ta.

Ruot­sa­lai­set vapaa­eh­toi­set
Anders Graf­ström toi­mi pit­kään ruot­sa­lais­ten vapaa­eh­tois­ten joh­to­teh­tä­vis­sä ja hän oli myös sodan jäl­keen perin­ne­toi­min­nan kan­ta­via voi­mia. Hän ei vali­tet­ta­vas­ti ehti­nyt saa­da val­miik­si aloit­ta­maan­sa kir­jaa, mut­ta se on nyt per­heen ja asian har­ras­ta­jien toi­mes­ta vii­meis­tel­ty.

Suo­mek­si tämä­kään kir­ja tus­kin lmes­tyy, niin kuin ei juu­ri mitään muu­ta­kaan ruot­sa­lais­va­paa­eh­toi­sia kos­ke­vaa kir­jal­li­suut­ta. Toi­vot­ta­vas­ti jokin kus­tan­ta­ja tart­tui­si tähän asi­aan – usei­ta hyviä kir­jo­ja löy­tyy kyl­lä Ruot­sis­ta.

*************

Pasi Jaak­ko­nen, Huh­ti­nie­mi. 400 kadon­neen mie­hen mys­tee­ri. Miner­va, Hel­sin­ki – Jyväs­ky­lä 2007. 267 sivua.

Mark­ku Joki­si­pi­lä (toim.), Sodan totuu­det. Yksi suo­ma­lai­nen vas­taa 5,7 rys­sää. Aja­tus, Hel­sin­ki 2007. 272 sivua.

Paa­vo Haa­vik­ko, Pää­ma­ja – Suo­men hovi. 4. kor­jat­tu pai­nos. Art House, Hel­sin­ki 2007. 320 sivua.

Mart­ti Saka­ri”, Kaa­le­pin seik­kai­lu­ja. Eli jat­ko­so­dan tapah­tu­mia Kaa­le­pin muis­te­le­mi­na. Kus­tan­nus Oy Suo­men Mies, s.l. [Hel­sin­ki 2007. 147 sivua.

Mik­ko Kar­vo­nen, Salai­nen sota­päi­vä­kir­ja Itä-Kar­ja­las­ta 1941 – 1942. Gum­me­rus, Hel­sin­ki 2007. 302 sivua, valo­ku­va­lii­te.

Ten­ho Pimiä, Sota­saa­lis­ta Itä-Kar­ja­las­ta. Suo­ma­lais­tut­ki­jat mie­hi­te­tyil­lä alueil­la 1941 – 1944. Aja­tus, Hel­sin­ki 2007. 287 sivua, kuvi­tet­tu.

Artem Drab­kin & Bair Irinc­heev (suo­mek­si toi­mit­ta­neet Heik­ki Tii­li­kai­nen & Juk­ka-Pek­ka Lai­ne), Jat­ko­so­ta Puna-armei­jan sil­min. Ate­na, Jyväs­ky­lä 2007. 253 sivua, run­saas­ti kuvi­tet­tu.

Sep­po Sata­mo, Lei­jo­na­li­pun komp­pa­nia. Suo­ma­lais­ten sota 1939 – 1945. Edi­ta, Hel­sin­ki 2007. 531 sivua, kuvi­tet­tu.

Eero Elf­vengren & Eeva Tam­mi, Vii­pu­ri 1944.Miksi Vii­pu­ri mene­tet­tiin? WSOY, Hel­sin­ki 2007. 376 sivua, kuvi­tet­tu.

Robert Brant­berg, Käär­meen­pe­sä. Suo­men soti­las­tie­dus­te­lu ja suur­val­to­jen salai­nen sota. Revon­tu­li, Tam­pe­re 2007. 236 sivua, kuvi­tet­tu.

Hei­no Rel­vik, Meri­voi­mien Suo­men-pojat. Viro­lai­set vapaa­eh­toi­set Suo­men lai­vas­tos­sa 1943 – 44. Suo­men-Poi­kien Perin­neyh­dis­tys, sl. 2007. 399 sivua, kuvi­tet­tu.

Anders Graf­ström, Från Sal­la till Han­gö­udd. Med Graf­ströms jäga­re i två krig. För­lag svenskafrivilliga.com, s.l. 2006. 191 sivua, kuvi­tet­tu.