Teks­ti: Mar­kus Ana­ja
Syk­sy 2007

Vuo­den merk­ki­teos on ilman muu­ta pro­fes­so­ri Sep­po Zet­ter­ber­gin “mag­num opus” Viron his­to­ria. Zet­ter­berg on yli 800-sivui­seen ja iso­ko­koi­seen teok­seen koon­nut moni­puo­li­sen ja hyvin jäsen­nel­lyn yleis­esi­tyk­sen ete­läi­sen naa­pu­rim­me vai­heis­ta. Arkeo­lo­gia, talous- ja sosi­aa­li­his­to­ria, kult­tuu­ri­his­to­ria sekä luon­nol­li­ses­ti poliit­ti­nen his­to­ria ovat kaik­ki edus­tet­tui­na. Voi­daan hyvin sanoa kir­jan ole­van Zet­ter­ber­gin vuo­si­kym­me­niä kes­tä­neen Viro-har­ras­tuk­sen syn­nyt­tä­mä syn­tee­si.

Kun tie­de­tään, että Sep­po Zet­ter­berg kir­joit­taa var­sin elä­väs­ti, tii­lis­ki­ven kokois­ta kir­jaa on sil­ti help­po lähes­tyä. Sitä voi lukea kan­nes­ta kan­teen, mut­ta se toi­mii myös var­sin hyvin haku­teok­se­na. Kuvi­tuk­se­na on mm. teki­jän itse otta­mia valo­ku­via eri koh­teis­ta.

Zet­ter­ber­gin kir­ja on saa­nut hyvän vas­taan­o­ton myös Viros­sa ja ovat­pa viro­lai­set toi­vo­neet että se kään­net­täi­siin pait­si viron- myös venä­jän­kie­lel­le.

Tuglas-seu­ral­la on ollut suu­ri mer­ki­tys Viron tun­ne­tuk­si teke­mi­ses­sä Suo­mes­sa. Aika­na, jol­loin viral­li­nen Suo­mi ei tun­te­nut­kaan Viroa, seu­ras­sa teh­tiin tai­ta­vaa työ­tä viro­lai­sen kir­jal­li­suu­den ja muun kult­tuu­rin paris­sa. Seu­ran perus­ta­mi­ses­ta on nyt kulu­nut nel­jän­nes-vuo­si­sa­ta, jon­ka joh­dos­ta seu­ran kir­jas­ton- ja arkis­ton­hoi­ta­ja Heik­ki Raus­maa on laa­ti­nut seu­ran his­to­rii­kin, Tuglak­sen tuli palaa. Kir­ja on, pait­si tie­tys­ti hyvä yhdis­tys­his­to­ria, myös mai­nio joh­da­tus suo­ma­lais-viro­lai­siin suh­tei­siin 1900-luvul­la. Vas­taa­vaa kat­saus­ta ei ole aikai­sem­min ollut saa­ta­va­na.

Maa­il­man­so­tien väli­se­nä aika­na suo­ma­lais­ten ja viro­lais­ten yli­op­pi­las­jär­jes­tö­jen yhtey­det oli­vat ajoit­tain var­sin tii­vii­tä. Dra­ma­tiik­kaa­kin nii­hin sisäl­tyi, kun AKS:n ja Lapuan liik­keen innoit­ta­mat yli­op­pi­laat eivät hyväk­sy­neet Viros­sa tapah­tu­nut­ta ns. vap­sien poliit­ti­sen lii­keh­din­nän tukah­dut­ta­mis­ta. Näis­tä sekä hyvis­tä että vai­keis­ta vai­heis­ta ker­ro­taan seik­ka­pe­räi­ses­ti Heik­ki-Roi­ko-Joke­lan laa­ti­mas­sa Poh­jois-Poh­ja­lai­sen osa­kun­nan sata­vuo­tis­his­to­rias­sa. Kir­ja on muu­ten­kin hyvä aate­his­to­rial­li­nen kat­saus, joka on teh­ty huo­lel­la ja ammat­ti­tai­dol­la.

Tal­vi­so­dan kyn­nyk­sel­le aset­tuu Aero Oy:n mat­kus­ta­ja­ko­ne Kale­van alas ampu­mi­nen Suo­men­lah­del­la. Toi­mit­ta­ja Ris­to Niku on koon­nut saa­ta­vil­la ole­van tie­don täs­tä tapah­tu­mas­ta uuteen kir­jaan­sa Kale­van kuo­le­man­len­to. Tun­net­tu ilmai­lu­his­to­rian har­ras­ta­ja Carl-Fredrik Geust on avus­ta­nut Nikua. Syy­tä sii­hen, että neu­vos­to­liit­to­lai­set tais­te­lu­ko­neet ampui­vat reit­ti­len­nol­la ollut­ta mat­kus­ta­ja­ko­net­ta, ei ole pys­tyt­ty sel­vit­tä­mään. Ulko­mai­sen diplo­maat­ti­pos­tin hal­tuun­ot­to on eräs hypo­tee­si, mut­ta kysees­sä saat­taa tie­tys­ti olla myös ereh­dys.

Jat­ko­so­dan meri­voi­mis­sam­me noin kym­me­nes­osa mie­his­tös­tä oli viro­lai­sia. Vaik­ka JR 200:n Suo­men-pojis­ta on kir­joi­tet­tu lukui­sia kir­jo­ja, hei­dän meri­mies­vel­jen­sä ovat jää­neet vähäl­le huo­miol­le. Tilan­ne on nyt kor­jaan­tu­nut, kun Hei­no Rel­vi­kin kir­ja on kään­net­ty suo­mek­si. Suo­men-poi­kien Perin­neyh­dis­tys ansait­see kii­tok­sen täs­tä. Meri­voi­mien Suo­men-pojat antaa hyvän ja moni­puo­li­sen kuvan näi­den mies­ten vai­heis­ta.

***

Pal­jon­ko sinä tie­dät Lat­vias­ta, sen his­to­rias­ta ja nyky­päi­väs­tä? Viron rin­nal­la naa­pu­ri­maat Lat­via ja Liet­tua ovat jää­neet mel­ko tun­te­mat­to­mik­si, ei vain meil­le suo­ma­lai­sil­le vaan myös suu­rim­mal­le osal­le maa­il­maa.

Venä­jä suun­taa hyvin voi­ma­kas­ta pro­pa­gan­daa Lat­vi­aa vas­taan, syyt­täen sitä mm. holo­kaus­tin vähät­te­lys­tä mut­ta ennen muu­ta Lat­vias­sa asu­vien venä­läis­ten sor­ta­mi­ses­ta. Suo­ma­lai­nen toi­mit­ta­ja Juk­ka Ris­lak­ki, joka nyky­ään asuu Lat­vias­sa, on kerän­nyt pie­nen kate­kis­mus-tyyp­pi­sen kir­jan Lat­vi­aa koh­taan esi­te­tyis­tä syy­tök­sis­tä ja vää­rin­kä­si­tyk­sis­tä. Kir­ja tar­jo­aa tii­viin ja hyvän tie­to­pa­ke­tin aihees­taan. Vaik­ka Ris­lak­ki ei yri­tä­kään peit­tää sym­pa­ti­aan­sa lat­via­lai­sia koh­taan, oli­si tiu­kem­pi asial­li­suus jois­sain koh­din sat­ta­nut olla itse asial­le eduk­si.

Kai­kis­sa Bal­tian mais­sa toi­mi toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen monen vuo­den aika­na maa­na­lai­nen vas­ta­rin­ta­lii­ke. Liet­tuan vas­ta­rin­ta­liik­kees­tä on ilmes­ty­nyt suo­mek­si pie­ni kir­ja­nen Tun­te­ma­ton sota. Se antaa tii­viis­sä muo­dos­sa kuvan täsät meil­lä mel­ko vähän tun­ne­tus­ta toi­min­nas­ta.

Tämän kat­sauk­sen lopuk­si Viron-har­ras­ta­jil­le tär­keä kir­ja­nen, joka luet­te­lee ylei­sim­mät sanat, joil­la on eri mer­ki­tys suo­men ja viron kie­les­sä. Suo­mes­sa asu­va Ulvi Wiré­nin pie­ni kir­ja on pait­si haus­ka myös hyö­dyl­li­nen. Vas­taa­via kir­jo­ja on aikai­sem­min ilmes­ty­nyt Viros­sa aina­kin kak­si eri­lais­ta, mut­ta kum­paa­kaan ei ilmei­ses­ti ole enää saa­ta­va­na.

*****

Sep­po Zet­ter­berg, Viron his­to­ria. Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Hel­sin­ki 2007. 810 sivua, kuvi­tet­tu.

Heik­ki Raus­maa, Tuglak­sen tuli palaa. Tuglas-seu­ran ja suo­ma­lais-viro­lais­ten suh­tei­den his­to­ri­aa. Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Hel­sin­ki 2007. 242 sivua, kuvi­tet­tu.

Heik­ki Roi­ko-Joke­la, Yli­op­pi­las – maa­kun­ta – isän­maa. Poh­jois-Poh­ja­lai­nen Osa­kun­ta 1907 – 2007. Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Hel­sin­ki 2007. 494 sivua, kuvi­tet­tu.

Ris­to Niku, Kale­van kuo­le­man­len­to. Edi­ta, Hel­sin­ki 2007.229 sivua, kuvi­tet­tu.

Hei­no Rel­vik, Meri­voi­mien Suo­men-pojat. Viro­lai­set vapaa­eh­toi­set Suo­men lai­vas­tos­sa 1943 – 44. Suo­men-Poi­kien Perin­neyh­dis­tys, sl. 2007. 399 sivua, kuvi­tet­tu.

Juk­ka Ris­lak­ki, Tapaus Lat­via. Pie­ni kan­sa­kun­ta disin­for­maa­tio­kam­pan­jan kohteena.Vastapaino, Tam­pe­re 2007. 304 sivua, kuvi­tet­tu.

Dalia Kuo­dy­te & Rokas Tracevs­kis, Tun­te­ma­ton sota. Liet­tuan neu­vos­to­vas­tai­nen aseis­tet­tu vas­ta­rin­ta vuo­si­na 1944 – 1953. Vete­ra­tor, Vil­na 2007. 56 sivua, kuvi­tet­tu.

Ulvi Wirén, Hääd pul­ma­päe­va! ja yli 1000 muu­ta viron kie­len ris­ki­sa­naa. Gum­me­rus, Hel­sin­ki 2007. 96 sivua.