TÄH­DIS­TÖT, RITA­RI­KUN­NAT SEKÄ USKO

(Jul­kais­tu aikai­sem­min Suo­men Soti­las -leh­des­sä)

Tämän­ker­tai­sen kir­ja­pals­tan otsik­ko voi­si yhtä hyvin kuu­lua ystä­vä­ni Juk­ka Suvi­saa­ren Suo­men Soti­laa­seen kir­joit­ta­mal­le heral­diik­ka­pals­tal­le. Otsik­ko viit­ta kui­ten­kin Kan­sal­lis­museon tut­ki­jan Tuuk­ka Tal­vion juu­ri ilmes­ty­nee­seen kun­nia­merk­ki­kir­jaan. Itse­näi­syy­den ajan suo­ma­lai­sia kun­nia­merk­ke­jä on käsi­tel­ty useas­sa­kin kir­jas­sa, mut­ta ennen vuot­ta 1917 suo­ma­lai­sil­le myön­ne­tyis­tä kun­nia­mer­keis­tä ei ole suo­mek­si ollut juu­ri mitään kir­jal­li­suut­ta saa­ta­va­na. Tal­vion kir­ja Täh­dis­töt ja rita­ri­kun­nat (Kan­sal­lis­museo 2000) täyt­tää­kin mai­nios­ti tämän aukon.

Tal­vio pyr­kii omien sano­jen­sa mukaan esit­te­le­mään ruot­sa­lais­ten ja venä­läis­ten rita­ri­kun­tien – myös suo­ma­lai­sil­le – myön­tä­miä kun­nia­merk­ke­jä Kan­sal­lis­museon laa­jan kokoel­man kaut­ta. Sup­peu­des­taan huo­li­mat­ta (50 sivua) teos antaa­kin var­sin hyvän yleis­ku­van aihees­taan. Onnis­tu­nut tait­to ja hyvä pai­no­jäl­ki teke­vät Tal­vion kir­jas­ta myös esteet­ti­ses­ti mie­lui­san lisän kir­ja­hyl­lyyn. Kir­jaa on saa­ta­va­na Kan­sal­li­su­museos­ta hin­taan mk 90.

Pysyäk­sem­me Suo­men van­hem­mas­sa (sota)historiassa, SKS on jul­kais­sut Ant­ti Kuja­lan tut­ki­muk­sen Miek­ka ei las­ke leik­kiä – Suo­mi suu­res­sa poh­jan sodas­sa 1700–1714. Kuja­la sel­vit­tää sodan kulun Suo­men mie­hi­tyk­seen saak­ka mut­ta myös Suo­men yhteis­kun­nal­li­sia olo­ja.

Ruot­sin val­lan ajas­ta läh­de­tään liik­keel­le myös Poh­jois-Kar­ja­lan his­to­rial­li­sen yhdis­tyk­sen vuo­si­kir­jas­sa nro 8, joka on saa­nut nimek­seen Yhtei­nen kut­su – kir­joi­tuk­sia maan­puo­lus­tuk­sen vai­heis­ta Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Artik­ke­leis­ta voi­daan poi­mia mm seu­raa­vat: Maju­ri Mal­min sota­ret­ki Poh­jois-Kar­ja­laan 1808, Kut­sun­ta­la­kos­sa – lait­to­mat ase­vel­vol­li­suus­kut­sun­nat Joen­suun seu­dul­la 1902–1904, Poh­jois­kar­ja­lai­set hei­mo­so­tu­rit Viron vapaus­so­das­sa, Ont­to­las­sa ja ilmas­sa – pom­mi­ko­neen tähys­tä­jän ker­to­maa, Soti­las­poi­ka­toi­min­ta Poh­jois-Kar­ja­las­sa, Desant­ti­jah­ti Pol­vi­jär­vel­lä kesäl­lä 1944.

Dosent­ti Kari Selé­nin kir­ja Sar­ka­tak­kien maa – suo­jel­su­kun­ta­jär­jes­tö ja yhteis­kun­ta 1918–1944 (WSOY 2001) pn jo saa­nut var­sin pal­jon jul­ki­suut­ta, myös tämän leh­den pals­toil­la. Vaik­ka suo­je­lus­kun­nis­ta on kir­joi­tet­tu pal­jon, var­sin­kin 1990-luvul­la, nii­den his­to­ri­aa ei ole aikai­sem­min tut­kit­tu koko­nais­val­tai­ses­ti. Kol­mio­sai­nen Her­sa­lon ja Raik­ka­lan kir­joit­ta­ma teos sisäl­tää erit­täin pal­jon tie­toa suo­je­lus­kun­nis­ta, mut­ta ei niin­kään käsit­te­le suo­je­lus­kun­ta-aat­teen ja -liik­keen sekä toi­saal­ta suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Selén paneu­tuu Sar­ka­tak­kien maa-kir­jan 600 sivul­la nime­no­maan tähän puo­leen. Kir­jal­le on odo­tet­ta­vis­sa jat­koa, sil­lä SK-his­to­ria­pro­jek­tin tar­koi­tuk­se­na on tuot­taa vie­lä toi­nen osa, jos­sa käsi­tel­lään mm suo­je­lus­kun­ta­jär­jes­tön jäsen­kun­taa, toi­mi­hen­ki­löi­tä, pai­kal­lis­ta­son toi­min­taa sekä arvioi­daan suo­je­lus­kun­tien anta­maa soti­las­kou­lu­tus­ta. Kun maan­puo­lus­tus­vä­ki vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta on käy­nyt välil­lä vil­kas­ta­kin kes­kus­te­lua sii­tä, mihin suun­taan vapaa­eh­toi­nen maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus Suo­mes­sa tuli­si kehit­tä ja täs­sä yhtey­des­sä on usein vii­tat­tu suo­je­lus­kun­tien mal­liin, Selé­nin kir­ja antaa tuke­van poh­jan SK-jär­jes­tön arvioi­mi­sel­le.

Mar­kus Ana­ja