Syk­syn kir­ja­sa­toa

(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mis­sa)

Emme aina muis­ta että Ruot­sin sota­his­to­ria on pit­käl­ti myös Suo­men sota­his­to­ri­aa. Ruot­sis­sa sota­his­to­rial­li­sen kir­jal­li­suu­den kus­tan­ta­mi­nen on lisään­ty­mäs­sä ja monien uutuus­kir­jo­jen jou­kos­ta löy­tyy usein myös Suo­mea sivua­via teok­sia. Tämän syk­syn ruot­sa­lai­ses­ta kir­ja­sa­dos­ta olen mm valin­nut Ber­til Nels­so­nin Dunc­ker och Savo­lax­bri­ga­den, Fins­ka kri­get 1808–1809 (His­to­ris­ka Media, Lund 2000). Suo­men sota­han jäi Ruot­sin tois­tai­sek­si vii­mei­sek­si suur­so­dak­si ja kiin­nos­taa ehkä juu­ri tämän takia ruot­sa­lais­ta ylei­söä. Nels­son on evp-upsee­ri joka on kir­joit­ta­nut usei­ta sota­his­to­rial­li­sia kir­jo­ja. Hän on tämän uusim­man kir­jan­sa läh­de­ai­neis­to­na käyt­tä­nyt mm Dunc­ke­rin ja hänen vai­mon­sa kir­jeen­vaih­toa sekä viral­li­sia raport­te­ja.

Dunc­ker on var­maan meil­le kai­kil­le tut­tu Vän­rik­ki Stoo­lin tari­nois­ta, mut­ta Nels­so­nin kir­jaa lukies­sa syn­tyy elä­vä ja moni­puo­li­nen kuva ei pel­käs­tään Dunc­ke­ris­ta ja hänen joh­ta­mas­taan Savon pri­kaa­tis­ta, vaan myös Suo­men sodan muis­ta legen­daa­ri­sis­ta hah­mois­ta: von Döbel­nis­tä, San­del­sis­ta ja Crons­ted­tis­ta. Nels­so­nin ker­ron­ta on var­sin mukaan­sa­tem­paa­vaa. Sopii toi­voa että täs­tä kir­jas­ta ilmes­tyy pian suo­men­kie­li­nen kään­nös, sil­lä aihees­ta ei meil­lä ole kovin­kaan pal­jon uudem­paa kir­jal­li­suut­ta ole­mas­sa.

Toi­nen tär­keä ruot­sa­lais­kir­ja on Skärgårdsflot­tan 1700–1824 (His­to­ris­ka Media, Lund 2000). Kysees­sä on kokoo­ma­teos Ruot­sin saa­ris­to­lai­vas­tos­ta (tai armei­jan lai­vas­tos­ta, kuten sitä myös kut­sut­tiin). Saa­ris­to­lai­vas­toa voi­daan hyvin pitää Suo­men ensim­mäi­se­nä lai­vas­to­yk­sik­kö­nä, sil­lä huo­mat­ta­va osa sen toi­min­nas­ta liit­tyi Suo­men­lah­den puo­lus­tuk­seen ja mie­his­töä rek­ry­toi­tiin myös Suo­men ran­nik­ko­seu­duil­ta.

Yli 400-sivui­ses­sa kir­jas­sa käsi­tel­lään lähes kaik­kia saa­ris­to­lai­vas­toon liit­ty­viä näkö­koh­tia: alus­ten suun­nit­te­lu, ope­raa­tiot Suo­men­lah­del­la ja Ruot­sin ran­ni­kol­la (mukaan­lu­kien Ruot­sin­sal­men tais­te­lu 1790 ja Suo­men sota 1808-09), pal­ve­luso­lo­suh­teet, varus­kun­tae­lä­mä Via­po­ris­sa, upsee­ri­kun­nan kokoon­pa­no jne. Venä­jän kalee­ri­lai­vas­toa käsi­tel­lään omas­sa artik­ke­lis­sa. Kir­jaa voi läm­pi­mäs­ti suo­si­tel­la kai­kil­le meri­his­to­rias­ta ja meri­so­dan­käyn­nis­tä kiin­nos­tu­neil­le.

Koti­mai­set suur­kus­tan­ta­jat WSOY ja Ota­va tuo­vat mark­ki­noil­le usei­ta mie­len­kiin­toi­sia kir­jo­ja. Tun­ne­tu­nil­mai­lu­kir­jai­li­jan Kale­vi Kes­ki­sen ja Mik­ko Peka­rin kokoa­ma Sodan värit (WSOY 2000) on upea, iso­ko­koi­nen kir­ja johon on koot­tu väri­va­lo­ku­via vuo­sil­ta 1941–1944. Suo­mi sai jat­ko­so­dan aika­na Sak­sal­ta väri­fil­miä, jota annet­tiin lähin­nä TK-kuvaa­jien käyt­töön. Tulok­se­na on vai­kut­ta­va kaval­ka­di, jos­sa mai­se­ma­ku­vat, hen­ki­lö­ku­vat ja (lavas­te­tut?) sota­ti­lan­teet vuo­rot­te­le­vat. Tär­keä doku­ment­ti niin valu­ku­vaus­his­to­rian kuin sota­his­to­rian kan­nal­ta.

Juk­ka Neva­ki­ven Apu jota ei annet­tu, Län­si­val­lat ja Suo­men tal­vi­so­ta (WSOY 2000) on täy­sin uudis­tet­tu lai­tos teki­jän vuon­na 1972 jul­kai­se­mas­ta Apu jota ei pyy­det­ty-kir­jas­ta. Vajaan 30 vuo­den aika­na uut­ta tie­toa Englan­nin, Rans­kan ja USA:n suh­tau­tu­mi­ses­ta Suo­me aut­ta­mi­seen tal­vi­so­dan aika­na on löy­ty­nyt niin huo­mat­ta­via mää­riä että teki­jä on pää­ty­nyt kir­jan nimen muu­tok­seen. Neva­ki­vi mm osoit­taa että Yhdys­val­lat Suo­mea tuke­vis­ta kan­na­no­tois­taan huo­li­mat­ta vii­vyt­te­li avun anta­mis­ta Suo­mel­le samaan aikaan kun se toi­mit­ti ben­sii­niä Neu­vos­to­lii­tol­le.

Viro­lai­sen Har­ri Ren­tin omae­lä­mä­ker­ta Jäin hen­kiin, Muis­to­ja sodas­ta ja van­ki­lei­reil­tä (Ota­va 2000) on vai­kut­ta­va tari­na vel­jes­kan­sam­me koh­ta­los­ta. Evers­ti Eero Riut­ta­lan suo­men­ta­ma teks­ti on elä­vää ja arkis­ta, vaik­ka asiat ovat kaik­kea muu­ta kuin arki­sia. Rent otet­tin 1943 kou­lu­poi­ka­na pal­ve­luk­seen sak­sa­lais­ten perus­ta­maan jouk­ko-osas­toon ja yle­ni jouk­ku­een­joh­ta­jak­si saak­ka. Sodan pää­tyt­tyä hän sota­van­ki­na jou­tui Puo­lan hii­li­kai­vok­siin pak­ko­työ­hön ja sota­van­ki­lei­ril­le Neu­vos­to­liit­toon, jos­ta hän kotiu­tui vuon­na 1951.

Maju­ri Aito Kera­vuo­ri oli kes­kei­ses­sä teh­tä­väs­sä syk­syn 1944 ase­kät­ken­tää suun­ni­tel­taes­sa ja toteu­tet­taes­sa. Hank­keen pal­jas­tut­tua Kera­vuo­ri siir­tyi Ruot­siin ja edel­leen Yhdys­val­toi­hin. Siel­lä Suo­men armei­jan maju­ri jou­tui alok­kaak­si Yhdys­val­tain armei­jaan. Menes­tyk­sek­kään toi­sen soti­la­su­ran­sa aika­na Kera­vuo­ri pal­ve­li mm Kaak­kois-Aasias­sa ja Sak­sas­sa ja jäi eläk­keel­le evers­ti­nä. Evers­ti Mat­ti Luk­ka­ri on kir­joit­ta­nut Kera­vuo­ren hen­ki­lö­ku­van nimel­lä Vas­tuun­kan­ta­ja, Aito Kera­vuo­ren soti­laa­ne­lä­mä (Ota­va 2000).

Aka­tee­mis­ten tut­ki­joi­den merk­ki­päi­vi­nä jul­kais­taan usein ns juh­la­kir­jo­ja, jot­ka sisäl­tä­vät arvos­tet­tu­jen hen­ki­löi­den laa­ti­mia, koh­de­hen­ki­lön tut­ki­mus­kent­tään liit­ty­viä artik­ke­lei­ta. Fil tri Kari Selé­nin 60-vuo­tis­päi­vän joh­dos­ta jul­kais­tu juh­la­kir­ja on nimel­tään Snell­ma­nin ja Man­ner­hei­min välis­sä, Kir­joi­tuk­sia sodas­ta, rau­has­ta ja isän­maan his­to­rias­ta (Suo­men His­to­rial­li­nen Seu­ra 2000). Sen siäl­tä­mis­sä artik­ke­leis­sa käsi­tel­lään mm Pet­sa­mon raja­var­tios­ton soti­laal­lis­ta teh­tä­vää 1921–39, Suo­ma­lai­sen SS-patal­joo­nan yhdys­toi­mis­toa Ber­lii­nis­sä, Kon­tion­ran­nan varus­kun­taa, Kol­laan tais­te­lut tal­vi­so­das­sa neu­vos­to­läh­tei­den valos­sa.

Vapaa­mu­ra­rit ovat aina olleet sala­myh­käi­syy­den ympä­röi­miä. Rei­jo Ahto­ka­rin väi­tös­kir­jan Salat ja valat, Vapaa­muu­ra­rit suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa ja jul­ki­suu­des­sa 1756–1996 (Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra 2000) odo­tet­tiin pal­jas­ta­van “rap­pa­rei­den” salat. Kir­ja on kui­ten­kin – kuten väi­tös­kir­jan luon­nol­li­ses­ti kuu­luu olla­kin – täy­sin vapaa sen­saa­tiois­ta. Se on ensim­mäi­nen aka­tee­mi­nen tut­ki­mus aihees­ta ja eri­tyi­nen pai­no on vapaa­muu­ra­riu­den jul­ki­suus­ku­van sel­vit­te­lys­sä. Mie­len­kiin­toi­nen teos joka ansait­see tul­la mai­ni­tuk­si myös täs­sä­kin yhtey­des­sä.

Entis­ten ja nykyis­ten jouk­ko-osas­to­jen his­to­riik­ke­ja ilmes­tyy Suo­mes­sa huo­mat­ta­va mää­rä. Ongel­ma­na on nii­den löy­tä­mi­nen, sil­lä usein­kaan nii­tä ei mark­ki­noi­da nor­maa­lien kir­ja­myyn­ti­ka­na­vien kaut­ta vaan nii­tä väli­te­tään pie­nes­sä pii­ris­sä. Pyy­dän­kin luki­joi­ta lähet­tää­mään tie­toa kai­kis­ta suo­ma­lai­seen sota­his­to­ri­aan liit­ty­vis­tä his­to­rii­keis­ta ja muis­ta kir­jois­ta alla ole­val­la osoit­teel­la.

Esi­merk­kei­nä täl­lai­sis­ta var­sin mie­len­kiin­toi­sis­ta, mut­ta han­ka­las­ti saa­ta­vis­ta kir­jois­ta mai­nit­ta­koon täs­sä Ilma­tor­jun­ta­kou­lu 1940–2000, jon­ka on kir­joit­ta­nut evers­ti Pent­ti Toi­vo­nen sekä Erk­ki Viti­kai­sen Maan­puo­lus­tus­työ­tä Kymen­laak­sos­sa II, joka lähin­nä lähin­nä kymen­laak­so­lais­ta suo­je­lus­kun­ta­his­to­ri­aa.

Keve­nyk­se­nä muis­tu­tet­ta­koon vie­lä että kaik­kien tun­te­ma ja rakas­ta­ma sar­ja­ku­va­hah­mo Masis­ta on ilmes­ty­nyt Masi 50-vuo­tis­juh­la­kir­ja 1950–2000 (Egmont Kus­tan­nus 2000), joka mm sisäl­tää usei­ta ennen jul­kai­se­mat­to­mia Masi-sar­ja­ku­via.

Mar­kus Ana­ja