SYK­SYN 2006 KIR­JA­SA­DOS­TA POI­MIT­TUA

(Jul­kais­tu aikai­sem­min Suo­men Soti­las -leh­des­sä)

Entäs jos…

“Entäs jos…” sopii useam­paan­kin tämän syk­syn uutuus­kir­jaan. Se on jopa yhden kir­jan nimi: vaih­toeh­tois­ta Suo­men his­to­ri­aa käsit­te­le­vä artik­ke­li­ko­koel­ma on jo jär­jes­tyk­ses­sä toi­nen. Tiuk­ka­pi­pois­ten ei tar­vit­se vai­vau­tua, mut­ta muil­le voi läm­pi­mäs­ti suo­si­tel­la tätä kir­jaa. Artik­ke­leis­ta mai­nit­sen täs­sä vain pari. Eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Osmo Jus­si­la kir­joit­taa Suo­men his­to­rias­ta Suur-Suo­mes­sa, dosent­ti Las­se Laak­so­nen poh­tii mitä oli­si tapah­tu­nut jos tal­vi­so­dan rau­haa ei oli­si sol­mit­tu ja tri Juk­ka Tark­ka sitä, että UKK-poik­keus­la­kia ei oli­si hyväk­syt­ty edus­kun­nas­sa vuon­na 1973.

Jos­sit­te­lun puo­lel­le menee taval­laan myös tam­pe­re­lai­sen Apa­li-kus­tan­ta­mon uutuus­kir­ja Rita­rit ilman ris­tiä. Man­ner­heim-ris­tin rita­reis­ta­han on lukui­sia kir­jo­ja mut­ta vas­ta tämä kir­ja ker­too niis­tä 83 soti­laas­ta, sota­mie­hes­tä evers­tiin, joil­le esi­tet­tiin Man­ner­heim-ris­tiä, mut­ta joil­le ei eri syis­tä joh­tuen myön­net­ty tätä kun­nia­merk­kiä. Hyvin monen koh­dal­la syy oli yksin­ker­tai­ses­ti mie­hen kaa­tu­mi­nen. Jos toi­sin oli­si käy­nyt, oli­si­ko ris­ti tul­lut? Sitä emme tie­dä, mut­ta voi­daan pitää tätä kir­jaa mie­len­kiin­toi­se­na ja hyö­dyl­li­se­nä lisä­nä sota­kir­jal­li­suu­teem­me. Kir­ja perus­tuu suu­rek­si osak­si Sota-arkis­tos­sa ole­viin alku­pe­räi­siin kun­nia­merk­kie­si­tyk­siin. Monen hen­ki­lön koh­dal­la tämä onkin ainoa teks­ti, mut­ta jois­ta­kin mie­his­tä on kerät­ty myös muu­ta tie­toa.

Tur­haa ja tar­peel­lis­ta tie­toa sodis­ta ja soti­lais­ta

Suo­ma­lai­sen sota­tai­don kehit­ty­mi­nen vuo­si­na 1918 -1924 on joen­suu­lai­sen his­to­rioit­si­jan, FT Jark­ko Kem­pin uusim­man tut­ki­muk­sen otsik­ko. Sii­nä tar­kas­tel­laan itse­näi­syy­den ensim­mäis­ten vuo­sien aika­na tapah­tu­nut­ta kehi­tys­tä sota­tai­don ope­tuk­ses­sa. Ulko­mai­sia esi­ku­via haet­tiin mm. Rans­kas­ta ja Ita­lias­ta, mut­ta vuo­den 1918 sak­sa­lais­vai­ku­tus oli vah­va.

Vuo­den tur­hin sota­kir­ja on Hen­rik Lai­neen kokoa­ma Outo sota. Kir­jaan koot­tu nip­pe­li­tie­to ulot­tuu “jo mui­nai­sis­ta kreik­ka­lai­sis­ta” mei­dän päi­viim­me. Sisäl­töä ei ole mil­lään tavoin jäsen­nel­ty. Samal­la sivul­la (esim. sivu 90) voi näin olla Yhdys­val­to­jen käy­mien sotien hin­nat (!), lis­ta muu­ta­mas­ta soti­la­sa­ka­te­mias­ta West Poin­tis­ta Kii­nan Wham­po­aan ja vie­lä muu­ta­ma sana roo­ma­lai­sis­ta ase­la­jeis­ta.

Outo sota -kir­jas­sa ei ole hake­mis­toa, joten sitä ei ole tar­koi­tet­tu­kaan haku­teok­sek­si Tri­vial pur­suit -hen­ges­sä. Jois­sain koh­din on mai­nit­tu läh­de, mut­ta yleen­sä ei. Sak­san­kie­li ei tai­da olla Hen­rik Lai­neel­le tut­tu, sen ver­ran ran­kas­ti sitä on käsi­tel­ty. Lai­ne ker­too esi­pu­hees­saan tutus­tu­neen sotaan Kor­kea­jän­ni­tys-sar­jan kaut­ta…

Tri­vi­aa­li­tie­toa – tosin eri­lais­ta – parem­mas­sa pake­tis­sa on sen sijaan kuva­tai­tei­li­ja ja kir­jai­li­ja Riik­ka Juvo­sen Suo­mi­nei­don sota­tie­to. Kir­ja­nen on ensi­si­jai­ses­ti suun­nat­tu äideil­le ja tyt­töys­tä­vil­le, jot­ka halua­vat tie­tää mitä pojat teke­vät armei­jas­sa. Suo­men sota­his­to­ria, soti­lass­lan­gi ja kes­kei­set käsit­teet käy­dään läpi lep­poi­saan tyy­liin. Oiva lah­ja niil­le, jot­ka eivät tie­dä armei­jas­ta mitään mut­ta halua­vat ymmär­tää asioi­ta.

Mars­ki ja hänen “lin­jan­sa”

Tal­vi­so­dan­ai­kai­nen Man­ner­heim-lin­ja oli legen­daa­ri­nen sekä suo­ma­lais­ten että neu­vos­to­liit­to­lais­ten puo­lel­la. Har­va tun­tee kui­ten­kin tar­kem­min tämän puo­lus­tus­lin­jan his­to­rian ja Ante­ro Uiton ja Carl-Fredrik Geus­tin uusi kir­ja on hyvin ter­ve­tul­lut. Har­voin tapah­tuu niin, että vihol­li­nen luo pro­pa­gan­da­ku­van vas­tus­ta­jan lin­noi­tus­jär­jes­tel­män todel­li­suut­ta suu­rem­mas­ta vah­vuu­des­ta, mut­ta Man­ner­heim-lin­jan koh­dal­la kävi juu­ri näin. Kun NL:n menes­tys tal­vi­so­das­sa ei ollut kovin hää­vi, lii­oi­tel­tiin suo­ma­lais­ten puo­lus­tuk­sen lujuut­ta. Kir­jas­sa on run­saas­ti ennen jul­kai­se­ma­ton­ta tie­toa ja kuvia eri neu­vos­to­läh­teis­tä.

Ei syk­syä ilman uut­ta Man­ner­heim-kir­jaa. Venä­läis­syn­tyi­nen Eleo­no­ra Jof­fe on sel­vit­tä­nyt Mars­kin kehi­tyk­sel­le tär­keä­tä aikaa kei­sa­ril­li­sen Venä­jän mai­neik­kaas­sa Che­va­lier-kaar­tis­sa. Teki­jä on käyt­tä­nyt läh­tei­nään mm. Man­ner­hei­min kir­jeen­vaih­toa venä­läis­ten emi­grant­tien kans­sa.

Tie­dus­te­li­joi­ta, vakoo­jia, agent­te­ja

Ilk­ka Sep­pi­sen tut­ki­mus neu­vos­to­tie­dus­te­lus­ta Suo­mes­sa sai heti alkusyk­sys­tä ilmes­tyt­ty­ään run­saas­ti huo­mio­ta ja Sep­pis­tä on mm. syy­tet­ty puut­teel­li­ses­ta läh­de­kri­tii­kis­tä. Kun his­to­rian­kir­joi­tus näin arka­luon­toi­ses­ta aihees­ta tuo­daan ajas­sa näin lähel­le, monien hen­ki­löi­den eri­lai­set pelot ja ambi­tiot pää­se­vät irti. Objek­tii­vi­suus, his­to­rian­kir­joi­tuk­sen perus­läh­tö­koh­tia, on koe­tuk­sel­la puo­lin jos toi­sin­kin. Tär­keä­tä kui­ten­kin on, että täs­tä­kin aihees­ta käyn­nis­tyy kes­kus­te­lu joka toi­vot­ta­vas­ti jos­kus joh­taa ilma­pii­rin edes osit­tai­seen puh­dis­tu­mi­seen.

Hyvin mie­len­kiin­toi­nen uutuus on Pek­ka Turusen kir­joit­ta­ma Salai­sen sodan asia­mies. Tämän tut­ki­muk­sen pää­hen­ki­lö on kau­ko­par­tio­mies, Man­ner­heim-ris­tin rita­ri Paa­vo Suo­ran­ta. Pain­opis­te on sodan jäl­kei­ses­sä ajas­sa, jol­loin Suo­ran­ta toi­mi pit­kään län­tis­ten tie­dus­te­lu­pal­ve­lu­jen hyväk­si. Vaik­ka täs­tä aihees­ta on kir­joi­tet­tu jon­kun ver­ran aikai­sem­min­kin, Turusen kir­jan luke­mi­sen jäl­keen aina­kin minul­le tuli tun­ne, että kuva näis­tä tapah­tu­mis­ta on sel­kiin­ty­nyt. Mut­ta mikä on tie­dus­te­lun maa­il­mas­sa tot­ta ja mikä har­haa?

Kert­tu Nuor­te­va on ollut jon­ki­nas­tei­nen neu­vos­to­tie­dus­te­lun legen­da jo pit­kään. Tie­de­tään hänen yhtey­des­tään Hel­la Wuo­li­jo­keen, mut­ta ei vält­tä­mät­tä pal­jon sen enem­pää. Pro­fes­so­ri Ohto Man­ni­nen on nyt koon­nut mono­gra­fiak­si pit­kän ajan kulues­sa ker­ty­neet tie­dot Nuor­te­van tie­dus­te­lu­kou­lu­tuk­ses­ta Neu­vos­to­lii­tos­sa ja hänen toi­min­nas­taan jat­ko­so­dan aikai­ses­sa Suo­mes­sa. Kes­kei­se­nä läh­tee­nä on Nuor­te­van Suo­men viran­omai­sil­le anta­ma täy­del­li­nen tun­nus­tus.

Suo­ma­lai­sia vie­raal­la maal­la

Moni­ko tie­tää, että Viet­na­mis­sa käy­tyi­hin sota­toi­miin osal­lis­tui usei­ta suo­ma­lai­sia Rans­kan Muu­ka­lais­le­gioo­nan sekä Yhdys­val­to­jen ja Austra­lian armei­joi­den riveis­sä? Näis­tä unoh­de­tuis­ta mie­his­tä ker­ro­taan kir­jas­sa Sini­vih­reät bare­tit. Lau­ri Tör­nin etsin­töi­hin osal­lis­tu­nut Kari Kal­lo­nen on uuteen mie­len­kiin­toi­seen kir­jaan­sa koon­nut osin sir­pa­le­mais­ta tie­toa lukui­sis­ta ihmis­koh­ta­lois­ta. Muka­na ovat niin toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen län­teen siir­ty­nei­tä sodan käy­nei­tä mie­hiä, suo­ma­lais­siir­to­lais­ten poi­kia kuin myös seik­kai­li­joi­ta.

Suo­ma­lai­set SS-mie­het kiin­nos­ta­vat edel­leen. Yksi heis­tä, Veik­ko Elo jul­kai­si 1990-luvun alus­sa kir­jan Pan­tin lunas­ta­jat, johon hän oli koon­nut suu­ren mää­rän hen­ki­lö­tie­to­ja täy­den­nyk­se­nä ja kor­jauk­se­na pro­fes­so­ri Mau­no Joki­piin mas­sii­vi­seen Pant­ti­pa­tal­joo­na-kir­jaan. Elon­kin kir­jaan jäi vie­lä vir­hei­tä ja puut­tei­ta ja tämän takia sii­tä on nyt ilmes­ty­nyt toi­nen, kor­jat­tu pai­nos. A4-kokoi­ses­sa kir­jas­sa on run­saas­ti valo­ku­via, hen­ki­lö­ku­vauk­sia, nimi­luet­te­loi­ta jne.

Nais­ten tär­keä roo­li

Suo­men Lot­ta­pe­rin­ne­lii­ton aloit­tees­ta käyn­nis­tet­tiin 1990-luvul­la Lot­tien Suo­mi -pro­jek­ti tut­ki­maan Lot­ta Svärd -jär­jes­tön his­to­ri­aa ja mer­ki­tys­tä. Pro­jek­ti on tuot­ta­nut tähän men­nes­sä kol­me osa­tut­ki­mus­ta, jois­ta uusim­mas­sa tar­kas­tel­laan lot­ta­kes­kus­te­lua ja lot­tien ase­maa sotien jäl­kei­ses­sä Suo­mes­sa. Tii­na Kin­nusen tut­ki­mus Kii­te­tyt ja par­ja­tut antaa aihees­ta moni­puo­li­sen kuvan.

Vii­me sotiem­me aika­na toi­mi rin­ta­mal­la lot­ta­kant­tii­nien lisäk­si myös soti­las­ko­te­ja. Vas­ta ilmes­ty­nyt Nai­nen rin­ta­mal­la -kir­ja on soti­las­ko­ti­si­sar Anna-Lii­sa Vei­ja­lai­sen ker­to­mus omis­ta koke­muk­sis­taan ja kans­sa­si­sa­ris­taan.

Juh­la-aika ja sii­hen kuu­lu­vat lah­jat

Jou­lu­kuus­sa vie­täm­me kah­ta suur­ta, jos­kin var­sin eri­lais­ta juh­laa: itse­näi­syys­päi­vää ja jou­lua. Itse­näi­syys­päi­vään kuu­luu itses­tään­sel­vyy­te­nä tasa­val­lan pre­si­den­tin vas­taan­ot­to, mut­ta miten kau­an näi­tä juh­lia on vie­tet­ty ja min­kä­lai­sia ne ovat aikai­sem­min olleet? Näi­hin ja moniin mui­hin kysy­myk­siin saa vas­tauk­sen Heli­nä Hir­vi­kor­ven kir­jas­ta Lin­nan juh­lat kaut­ta aiko­jen.

Kus­tan­nus­osa­keyh­tiö Teos on sel­väs­ti panos­ta­nut Lin­nan juh­lat kaut­ta aiko­jen -kir­jan ulkoa­suun. Se on iso­for­maat­ti­nen, hyvin tai­tet­tu ja laa­duk­kaas­ti pai­net­tu. Kuvat ovat hyvä­laa­tui­sia, vaik­ka itse oli­sin toi­vo­nut kir­jas­sa ole­van enem­män his­to­rial­li­sia kuvia. Teks­tiin on vali­tet­ta­vas­ti jää­nyt joku­nen vir­he. Näin kir­jas­sa puhu­taan esi­mer­kik­si “suo­je­lus­kun­ta­lais­ten kapi­nas­ta Mänt­sä­läs­sä” ja Kaar­tin Soit­to­kun­nan pääl­li­kön, musiik­ki­ma­ju­ri Elias Sep­pä­län etu­ni­mi on muut­tu­nut muo­toon “Ensio”. Täl­lai­sis­ta pie­nis­tä huo­mau­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta Lin­nan juh­lat kaut­ta aiko­jen on mie­len­kiin­toi­nen ja kau­nis kir­ja tasa­val­tam­me tär­keim­mäs­tä viral­li­ses­ta juh­las­ta.

Jou­lu on kui­ten­kin vuo­den suu­rin juh­la ja sii­hen kuu­lu­vat lah­jat, usein kir­jan muo­dos­sa. Itse en aina­kaan voi kuvi­tel­la jou­lua ilman sekä annet­tu­ja että saa­tu­ja kir­jo­ja ja annan­kin täs­sä lyhyes­ti muu­ta­man lah­ja­kir­ja­vin­kin.

Taa­vi Soi­nin­vaa­ran uusin jän­nä­ri on nimel­tään Mar­sal­kan miek­ka. Aidos­sa da Vinci-koo­din hen­ges­sä jah­da­taan sala­pe­räis­tä asia­kir­jaa joka saat­taa muut­taa maa­il­man. Ei järin uskot­ta­va tari­na, mut­ta mel­ko vetä­väs­ti kir­joi­tet­tu.

Myös Ray­mond Khou­ryn Vii­mei­nen temp­pe­li­her­ra nou­dat­taa da Vinci-koo­din kaa­vaa. Temp­pe­li­her­ro­jen sala­pe­räi­nen mai­ne yhdis­tet­ty­nä 2000-luvun ter­ro­ri­pel­koi­hin on tuot­ta­nut yli 500 sivui­sen tari­nan.

Sym­paat­ti­nen venet­sia­lais­ko­mis­sa­rio Gui­do Bru­net­ti rat­kai­see jäl­leen mur­haa Don­na Leo­nin uudes­sa dek­ka­ris­sa Seit­se­män syn­tiä. Mie­len­kiin­toi­set hen­ki­löt, hyvä ruo­ka ja Venet­sia-kuvauk­set ovat Don­na Leo­nin kir­jo­jen tava­ra­merk­ke­jä, niin myös täl­lä ker­ral­la.

Var­si­nai­nen hel­mi on Car­los Ruiz Zafó­nin kir­ja Tuu­len var­jo. Barce­lo­naan sijoit­tu­van moni­ker­rok­si­sen tari­nan kes­ki­pis­te on Unoh­det­tu­jen kir­jo­jen hau­taus­maa, taus­tal­la Espan­jan sisäl­lis­so­ta. Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti hyvä­nä luku­ro­maa­ni­na.

Ja pitää­hän jou­kos­sa toki olla ruo­ka-aihei­nen kir­ja. Äijä­ruo­kien kes­to­suo­sik­ki pyt­ti­pan­nu on saa­nut ansait­se­man­sa komean kir­jan. Pyt­ti­pan­nun kult­tuu­ri­his­to­rian lisäk­si kir­jas­sa on tie­tys­ti jouk­ko resep­te­jä sekä juo­ma­suo­si­tuk­set. Mil­tä­hän mais­tui­si Pyt­ti­pan­nu Man­ner­heim tai Lie­ki­tet­ty hedel­mä­pyt­ti­pan­nu?

Mar­kus Ana­ja
*******************

Mark­ku Joki­si­pi­lä & Mari K. Nie­mi (toim.); Entäs jos… Lisää vaih­toeh­tois­ta Suo­men his­to­ri­aa. Aja­tus, Hel­sin­ki 2006. 272 sivua. Hin­ta n. 30 euroa.

Sep­po Por­va­li, Rita­rit ilman ris­tiä. Apa­li, Tam­pe­re 2006. 124 sivua, run­sas kuvi­tus. Hin­ta n. 30 euroa.

Jark­ko Kemp­pi, Suo­ma­lai­sen sota­tai­don kehit­ty­mi­nen vuo­si­na 1918 – 1924. Maan­puo­lus­tus­kor­kea­kou­lun Sota­his­to­rian lai­tos, Hel­sin­ki 2006. 255 sivua, kuvi­tet­tu. (Tilauk­set: MPKK Sota­his­to­rian lai­tos puh. (09) 181 26 562).

Hen­rik Lai­ne, Outo sota. Sodan­käyn­nin kum­mal­li­suuk­sia. Wer­ner Söder­ström, Hel­sin­ki 2006. 146 sivua, kuva­lii­te. Hin­ta n. 31 euroa.

Riik­ka Juvo­nen, Suo­mi­nei­don sota­tai­to. Mitä jokai­sen on hyvä tie­tää suo­ma­lais­ten sodan­käyn­nis­tä. Aja­tus, Hel­sin­ki 2006. Pie­ni­ko­koi­nen, 197 sivua. Hin­ta n. 30 euroa.

Ante­ro Uit­to & Carl-Fredrik Geust, Man­ner­heim-lin­ja – Tal­vi­so­dan legen­da. Aja­tus, Hel­sin­ki 2006. 223 sivua, erit­täin run­sas kuvi­tus. Hin­ta n. 48 euroa.

Eleo­no­ra Jof­fe, Man­ner­heim, Che­va­lier-kaar­tin kas­vat­ti. Ota­va, Hel­sin­ki 2006. 394 sivua, valo­ku­via. Hin­ta n. 33 euroa.

Ilk­ka Sep­pi­nen, Neu­vos­to­tie­dus­te­lu Suo­mes­sa. Stra­te­gia ja toi­min­ta 1917 – 1991. Aja­tus, Hel­sin­ki 2006. 778 sivua, valo­ku­via. Hin­ta n. 35 euroa.

Pek­ka Turu­nen, Salai­sen sodan asia­mies. Man­ner­heim-ris­tin rita­ri Paa­vo Suo­ran­ta. Aja­tus, Hel­sin­ki 2006. 319 sivua, valo­ku­via. Hin­ta n. 36 euroa.

Ohto Man­ni­nen, Kert­tu Nuor­te­va. Neu­vos­to­kau­no­tar vakoi­lu­joh­ta­ja­na. Edi­ta, Hel­sin­ki 2006. 196 sivua, valo­ku­via. Hin­ta n. 33 euroa.

Kari Kal­lo­nen, Sini­vih­reät bare­tit. Suo­ma­lai­set soti­laat Viet­na­mis­sa. Revon­tu­li, Tam­pe­re 2006. 255 sivua, valo­ku­via. Hin­ta n. 25 euroa.

Veik­ko Elo, Pan­tin lunas­ta­jat. Toi­nen pai­nos. Apa­li, Tam­pe­re 2006. 246 sivua, run­sas kuvi­tus. Hin­ta n. 39 euroa.

Tii­na Kin­nu­nen, Kii­te­tyt ja par­ja­tut. Lotat sotien jäl­keen. Ota­va, Hel­sin­ki 2006. 301 sivua, kuvi­tet­tu. Hin­ta n. 36 euroa.

Anna-Lii­sa Vei­ja­lai­nen, Nai­nen rin­ta­mal­la. Sota soti­las­ko­ti­si­sa­ren sil­min. Miner­va, Jyväs­ky­lä 2006. 176 sivua, valo­ku­via. Hin­ta n. 27 euroa.

Heli­nä Hir­vi­kor­pi, Lin­nan juh­lat kaut­ta aiko­jen. Teos, Hel­sin­ki 2006. 163 sivua, kaut­taal­taan kuvi­tet­tu. Hin­ta n. 45 euroa.

Taa­vi Soi­nin­vaa­ra, Mar­sal­kan miek­ka. Tam­mi, Hel­sin­ki 2006. 379 sivua. Hin­ta n. 32 euroa.

Ray­mond Khou­ry, Vii­mei­nen temp­pe­li­her­ra. Tam­mi, Hel­sin­ki 2006. 516 sivua. Hin­ta n. 33 euroa.

Don­na Leon, Seit­se­män syn­tiä. Ota­va, Hel­sin­ki 2006. 248 sivua. Hin­ta n. 26 euroa.

Car­los Ruiz Zafón, Tuu­len var­jo. Ota­va, Hel­sin­ki 2006. 479 sivua. Hin­ta n. 35 euroa.

Chris­ter Lindgren & Han­nu Kont­ti­nen, Pyt­ti­pan­nu. Ota­va, Hel­sin­ki 2006. 135 sivua, run­sas kuvi­tus. Hin­ta n. 45 euroa.