“SUO­MEN KAAR­TI” JA MUI­TA KIR­JO­JA

(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mis­sa)

Kaik­ki me tie­däm­me Tur­kin sotaan osal­lis­tu­neen Suo­men Kaar­tin. Lau­lus­sa­kin ker­ro­taan, miten “Tuhan­nen­pa ver­ran poi­kia läh­ti…”. Kaar­tis­ta on kui­ten­kin kir­joi­tet­tu var­sin vähän, kuten muis­ta­kin auto­no­mian ajan suo­ma­lai­sis­ta jouk­ko-osas­tois­ta.

Tors­ten Ekman on kir­joit­ta­nut mas­sii­vi­sen kir­jan Kaar­tis­ta. Vaik­ka se ei ole tie­teel­li­nen tut­ki­mus, vaan pikem­min­kin toi­mit­ta­jan suju­val­la kynäl­lä laa­dit­tu ker­to­mus, se perus­tuu tiu­kas­ti arkis­to- ja kir­jal­li­suus­läh­tei­siin. Kir­jas­sa seu­ra­taan Kaar­tia niin paraa­teis­sa kun tais­te­lu­ken­täl­lä. Myös yksit­täi­sen kaar­ti­lai­sen elä­mä tulee luki­jal­le tutuk­si.

Ekma­nin isoi­sän isä pal­ve­li aika­naan Kaar­tis­sa, ylen­net­tiin vää­pe­lik­si ja sai Tur­kin sodas­sa Yrjön­ris­tin kun­nia­mer­kin. Kir­ja on ilmes­ty­nyt tänä kesä­nä saman­ai­kai­ses­ti sekä ruot­sik­si että suo­men­kie­li­se­nä kään­nök­se­nä.

****

Syk­syn kir­ja­uu­tuuk­sia odo­tel­les­sa pysyt­täy­dy­tään täl­lä ker­taa vie­lä jo vii­me kevää­nä ilmes­ty­neis­sä kir­jois­sa.

Ulko­mi­nis­te­riön tut­ki­ja Ilma­ri Susi­luo­to on tuot­te­lias kir­joit­ta­ja. Uusim­mas­sa teok­ses­saan Takai­sin Neu­vos­to­liit­toon hän pei­laa nyky-Venä­jän olo­ja siel­lä kan­san suus­sa kier­tä­vien anek­doot­tien ja kas­ku­jen kaut­ta. Vaik­ka huu­mo­ris­ta on kysy­mys, monien jut­tu­jen taus­tal­la pii­lee karu totuus naa­pu­ri­maan olois­ta. Itsei­ro­nia onkin aina ollut venä­läis­ten vah­vo­ja puo­lia.

Pari esi­merk­kiä Susi­luo­don kir­jas­ta:

“Olet­te­ko Pie­ta­ris­ta? Ai ette.
Entä FSB:stä? Ai ette.
No sii­nä tapauk­ses­sa, pas­kiai­nen, siir­tä­kää hel­vet­tiin jal­kan­ne ken­kä­ni pääl­tä!”

“Mie­li­sai­raa­las­sa.
– Toh­to­ri, mikä poti­las­ta vai­vaa? Suu­ruu­den­hul­luus­ko?
– Päin­vas­toin. Aika ajoin hänen mie­leen­sä tulee aja­tus, että hän oli­si Venä­jän pre­si­dent­ti…”

*****

Aihe, jos­ta pit­kään vai­et­tiin, on jat­ko­so­dan aikai­nen kans­sa­käy­mi­nen sak­sa­lais­ten soti­lai­den ja suo­ma­lai­sen sivii­li­väes­tön välil­lä. Ymmär­ret­tä­väs­ti näi­tä asioi­ta ei halut­tu sodan jäl­kei­se­nä aika­na tuo­da jul­ki ja vas­ta vii­me vuo­si­na aihee­seen on tar­tut­tu sekä Oulun että Turun yli­opis­tois­sa. Kans­sa­käy­mi­sen erää­nä kon­kreet­ti­se­na seu­rauk­se­na on lukui­sa mää­rä nyt jo yli 60-vuo­tiai­ta hen­ki­löi­tä, joi­den isät oli­vat sak­sa­lai­sia soti­lai­ta. Eten­kin Lapis­sa täl­lai­sia lap­sia syn­tyi mel­ko pal­jon. Kir­jas­sa Sala­tut lap­set toi­mit­ta­ja Irja Wen­disch kuvaa muu­ta­man täl­lai­sen lap­sen koh­ta­lot ja hei­dän yri­tyk­sen­sä saa­da tie­to­ja isäs­tään.

Kir­joit­ta­ja ei sel­väs­ti tun­ne lain­kaan soti­las­ter­mi­no­lo­gi­aa eikä kus­tan­ta­ja ole huo­leh­ti­nut tämän sei­kan tar­kis­ta­mi­ses­ta. Nyt “jouk­kio-osas­to” -kal­tai­set ilmai­sut jää­vät häi­rit­se­mään luki­jaa. Fak­ta­puol­ta oli­si muu­ten­kin mie­lel­lään saa­nut olla enem­män.

****

Perin­teis­tä sota­kir­jal­li­suut­ta edus­taa Pek­ka Jaa­ti­sen romaa­ni Tie Sturm­boc­kiin. Tämä on teki­jän Lapin sota -sar­jan kol­mas osa ja kuvaa sak­sa­lais­ten vetäy­ty­mis­tä Lapis­ta. Kir­joit­ta­mi­ses­sa teki­jä on tukeu­tu­nut laa­jaan läh­de­kir­jal­li­suu­teen.

****

Naa­pu­ri­maam­me Viron enti­nen pre­si­dent­ti Len­nart Meri toi­mi aika­naan mm. kan­sa­tie­teel­li­sen doku­men­toin­nin paris­sa. Hän kir­joit­ti usei­ta kir­jo­ja ja tuot­ti doku­ment­tie­lo­ku­via. Hopean­val­kea-teos ilmes­tyi ensim­mäi­sen ker­ran suo­mek­si 1980-luvun alku­puo­lel­la ja sii­tä on nyt tul­lut uusi pai­nos.

Hopean­val­kea on vai­keas­ti mää­ri­tel­tä­vis­sä ole­va kir­ja. Meri itse kut­suu sitä “mat­ka­kir­jak­si”. Sii­nä maa­la­taan hui­kei­ta näky­miä suo­ma­lais-ugri­lais­ten kan­so­jen men­nei­syy­teen yhdis­täen tai­tei­li­jan vapau­del­la kie­li­tie­det­tä, arkeo­lo­gi­aa, maan­tie­det­tä ja kan­sa­nus­ko­muk­sia. Kuten Meri mones­ti kir­jas­saan koros­taa, hän ei väi­tä, että asiat oli­si­vat olleet niin kuin hän ne kuvaa, mut­ta ne oli­si­vat voi­neet olla…

Käsi­tyk­set Suo­men, Viron ja Itä­me­ren alu­een his­to­rias­ta jou­tu­vat kiel­tä­mät­tä uuteen valoon Len­nart Meren kir­jaa luet­tua­ni. Voi­si­ko olla näin?

Mar­kus Ana­ja
*****************************

Tors­ten Ekman, Suo­men Kaar­ti 1812–1905. Schildts, Herl­sin­ki 2006. 443 sivua, kuvi­tet­tu. Hin­ta noin 45 euroa.

Ilma­ri Susi­luo­to, Takai­sin Neu­vos­to­liit­toon. Venä­läi­sen huu­mo­rin täy­del­lis­tä­mi­nen. Aja­tus, Hel­sin­ki 2006. 240 sivua. Hin­ta noin 25 euroa.

Irja Wen­disch, Sala­tut lap­set. Sak­sa­lais­so­ti­lai­den lap­set Suo­mes­sa. Aja­tus, Hel­sin­ki 2006. 224 sivua, muu­ta­ma valo­ku­va. Hin­ta noin 30 euroa.

Pek­ka Jaa­ti­nen, Tie Sturm­boc­kiin. John­ny Kni­ga, Hel­sin­ki 2006. 370 sivua. Hin­ta noin 29 euroa.

Len­nart Meri, Hopean­val­kea. Gum­me­rus, Hel­sin­ki 2006. 435 sivua. Hin­ta noin 9 euroa.