Sis­si­toi­min­ta miel­le­tään usein meil­le suo­ma­lai­sil­le hyvin luon­te­vak­si tavak­si tais­tel­la. Olem­me­han yleen­sä olleet luku­mää­räi­ses­ti ja mate­ri­aa­li­ses­ti hei­kom­mas­sa ase­mas­sa kuin vas­tus­ta­jam­me. Vii­me sotiem­me kau­ko­par­tio­toi­min­ta on saa­nut lähes myyt­ti­set omi­nai­suu­det ja sii­tä on – enem­män tai vähem­män fik­tii­vi­sin kei­noin – kir­joi­tet­tu kym­me­niä kir­jo­ja. San­ka­rei­na ovat suo­ma­lai­ses­sa luon­nos­sa kuin koto­naan liik­ku­vat, vähin varus­tein pär­jää­vät, neu­vok­kaat ja roh­keat suo­ma­lai­set soti­laat. En tie­ten­kään väi­tä tätä mie­li­ku­vaa vää­räk­si, jos­kin se var­maan sopi parem­min puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten elä­nei­siin suo­ma­lai­siin, jol­loin suu­ri osa väes­tös­täm­me eli maa­seu­dul­la ja oli tot­tu­nut liik­ku­maan ja pär­jää­mään met­säs­sä. Nyky­su­ku­pol­vel­la ei usein­kaan ole kaik­kia näi­tä omi­nai­suuk­sia.

Tätä samaa kuvaa suo­ma­lai­sis­ta tai­ta­vi­na sis­sei­nä tapaam­me myös tam­pe­re­lai­sen Apa­lin kus­tan­ta­mas­sa kir­jas­sa, Räjäh­tä­vä tyh­jyys. Kir­jaa voi lukea kuten jän­nit­tä­vää, jos­kin jos­sain mää­rin naii­via ja ehkä jopa jan­kut­ta­vaa sota­kir­jaa, mut­ta sen tar­koi­tus on aivan joku muu. Tämä sel­vi­ää jo sii­tä, että se on hyväk­syt­ty Maan­puo­lus­tus­kor­kea­kou­lun Tak­tii­kan lai­tok­sen jul­kai­susar­jaan.

Kir­jan kan­nes­sa teki­jäk­si ilmoi­te­taan Veik­ko Kop­pi­nen, mut­ta nimiö­leh­del­lä lukee “Vil­ja­mi Kor­pi alias Veik­ko Kop­pi­nen”. Mis­tä on kysy­mys? 1950-luvul­la Pää­e­si­kun­nas­sa pal­vel­lut Veik­ko Kop­pi­nen, myö­hem­pi ken­raa­li­luut­nant­ti, on suo­ma­lai­sen sis­si­so­dan­käyn­nin peri­aat­tei­den kes­kei­siä kehit­tä­jiä. Ennen Sis­sioh­je­sään­nön val­mis­tu­mis­ta – ehkä­pä rin­nan sen kir­joit­ta­mi­sen kans­sa – hän muo­toi­li aja­tuk­sen­sa romaa­nin muo­toon sala­ni­mel­lä Vil­ja­mi Kor­pi. Kir­jan jul­kai­se­mi­nen kiel­let­tiin ja sii­tä jäi nykyi­seen Maan­puo­lus­tus­kor­kea­kou­lun kir­jas­toon kopio käsi­kir­joi­tuk­ses­ta. Maju­ri Mar­ko Palo­kan­gas löy­si käsi­kir­joi­tuk­sen, innos­tui sii­tä ja on nyt saat­ta­nut sen kaik­kien kiin­nos­tu­nei­den ulot­tu­vil­le.

Räjäh­tä­vä tyh­jyys” on ilmei­ses­ti Kop­pi­sen kehit­tä­mä ter­mi, joka on erit­täin kuvaa­va. Kop­pi­sen kuvaa­ma tak­tiik­ka perus­tuu pit­käl­ti mii­no­jen käyt­töön, maas­ton tun­te­muk­seen ja huo­maa­mat­to­maan liik­ku­mi­seen eri­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa. Tapah­tu­mat on sijoi­tet­tu Poh­jois-Kymen­laak­sos­sa sijait­se­van Tuo­hi­ko­tin maas­toon, jos­sa suo­ma­lai­set sis­sit tor­ju­vat menes­tyk­sel­li­ses­ti ulko­mai­sen tahon hyök­käys­tä.

Veik­ko Kop­pi­sen kir­jan saat­ta­mi­nen jul­ki­suu­teen on tär­keä teko. Palo­kan­kaan joh­dan­to antaa myös luki­jal­le hyö­dyl­lis­tä taus­ta­tie­toa. Kus­tan­ta­jan pää­tös jul­kais­ta kir­ja A4-kokoi­se­na tun­tuu sen sijaan oudol­ta. Kysees­sä­hän on joko romaa­ni tai opas, joi­ta kum­paa­kin oli­si luon­nol­li­sem­paa ja hel­pom­paa käsi­tel­lä nor­maa­lin kir­jan kokoi­se­na.

Vil­ja­mi Kor­pi (alias Veik­ko Kop­pi­nen), Räjäh­tä­vä tyh­jyys. (Maan­puo­lus­tus­kor­kea­kou­lun Tak­tii­kan lai­tok­sen jul­kai­susar­ja 3, n:o 1/2012). Apa­li, Tam­pe­re 2012. 156 sivua, kuvi­tet­tu.
Mar­kus Ana­ja