Suo­ma­lai­set fasis­tit

Eri­lai­set ääri- ja poik­keus­il­miöt kiin­nos­ta­vat sekä tut­ki­joi­ta että suur­ta ylei­söä. Eräs täl­lai­nen on fasis­mi his­to­rial­li­se­na ilmiö­nä. Fasis­mia tai äärioi­keis­to­lai­suut­ta Suo­mes­sa on tut­kit­tu mel­ko pal­jon, mut­ta tie­to uudes­ta, nuo­ren pol­ven his­to­rian­tut­ki­joi­den kir­joit­ta­mas­ta kir­jas­ta herät­tää sil­ti mie­len­kiin­toa.
Oula Sil­ven­noi­nen, Mar­ko Tik­ka ja Aapo Rose­lius ovat kir­jaan­sa (Suo­ma­lai­set fasis­tit – Mus­tan saras­tuk­sen airuet, WSOY, Hel­sin­ki 2016) koon­neet yksiin kan­siin suu­ren osan aiem­man tut­ki­muk­sen tulok­sis­ta sekä teh­neet myös jon­kun ver­ran omaa arkis­to­tut­ki­mus­ta. Kir­ja on siis erään­lai­nen syn­tee­si. Se on luon­teel­taan ja kie­lel­tään ”rei­pas” ja pyr­kii ilmei­ses­ti pro­vo­soi­maan kes­kus­te­lua.
Todet­ta­koon, että laa­jas­ta kir­jal­li­suus­luet­te­los­ta puut­tuu jos­tain syys­tä yksi klas­sik­ko: Mar­vin Rin­ta­lan Three Gene­ra­tions – The Ext­re­me Right Wing in Fin­nish Poli­tics (India­na Uni­ver­si­ty Publica­tions, Bloo­ming­ton 1962).

Kir­joit­ta­jat totea­vat esi­pu­hees­saan, että ”Käsit­teel­li­nen häm­men­nys on lei­man­nut sekä suo­ma­lais­ta että kan­sain­vä­lis­tä fasis­min tut­ki­mus­ta”. He totea­vat, ettei­vät käy­tä ter­me­jä äärioi­keis­to tai radi­kaa­li oikeis­to syno­nyy­mei­nä fasis­mil­le ja sano­vat halua­van­sa sel­keyt­tää tilan­net­ta. Täs­sä pii­lee, kuten muut­kin arvioi­jat ovat toden­neet, myös tämän kir­jan eräs ongel­ma. En nimit­täin löy­tä­nyt sii­tä mää­ri­tel­mää kir­joit­ta­jien tar­koit­ta­mal­le ”fasis­mil­le”. He tun­tu­vat kui­ten­kin näke­vän sen hyvin laa­ja­na. Suo­men pie­nis­sä pii­reis­sä samat hen­ki­löt oli­vat usein muka­na useam­mas­sa­kin roo­lis­sa – myös radi­kaa­li­toi­min­nas­sa. Ennes­tään tut­tu­jen jär­jes­tö­jen lisäk­si kir­joit­ta­jat nos­ta­vat kes­kei­sek­si vai­kut­ta­jak­si Vapaus­so­dan Rin­ta­ma­mies­ten Lii­ton, jota ei mie­les­tä­ni aiem­min ole tul­kit­tu näin tii­viis­ti ”fasis­miin” sitou­tu­neek­si.
Kovin pal­jon uut­ta tie­toa kir­ja ei tar­joa, mut­ta kir­joit­ta­jien toi­vo­maa kes­kus­te­lua on kir­jan ilmes­ty­mi­sen jäl­keen käy­ty ahke­ras­ti aina­kin ver­kos­sa eri foo­ru­meil­la.

Teks­ti: Mar­kus Ana­ja