PUKIN­KONT­TIIN KUU­LUU AINA­KIN YKSI KIR­JA

(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mis­sa)

Mones­sa per­hees­sä on tapa­na antaa jokai­sel­le per­heen­jä­se­nel­le ja mik­sei myös ystä­vil­le aina­kin yksi kir­ja. Näin sii­tä riip­pu­mat­ta, onko kysei­nen hen­ki­lö kovin kiin­nos­tu­nut luke­mi­ses­ta. Nuo­ret saa­daan totu­tet­tua sii­hen, että kir­ja on edel­leen, säh­köis­ten­kin medioi­den aika­na, erit­täin teho­kas ja samal­la muka­va tapa saa­da tie­toa asiois­ta tai naut­tia hyväs­tä teks­tis­tä. Hyvin teh­ty kir­ja tar­jo­aa luki­jal­le myös visu­aa­lis­ta nau­tin­toa.

Tänä syk­sy­nä on pal­jon kes­kus­tel­tu sota­syyl­li­syys­ky­sy­myk­ses­tä ja -oikeu­den­käyn­nis­tä – onhan tapah­tu­mis­ta kulu­nut 60 vuot­ta. Las­se Leh­ti­nen ja Han­nu Raut­kal­lio jul­kai­si­vat kir­jan Kan­sa­kun­nan sijais­kär­si­jät, jos­sa he argu­men­toi­vat Urho Kek­ko­sen olleen koko sota­syyl­li­syys­hank­keen alul­le­pa­ni­ja. Muut tut­ki­jat ja kir­joit­ta­jat ovat kyl­lä­kin koros­ta­neet sitä, että Neu­vos­to­liit­to halusi täl­lais­ta län­si­mais­ta oikeus­ta­jua vas­tais­ta näy­tö­soi­keu­den­käyn­tiä. Kek­ko­sen roo­lis­ta voi­daan tode­ta, että hän oli aina­kin tur­han inno­kas tuke­maan asi­aa. Leh­ti­sen ja Raut­kal­lion teos on joka tapauk­ses­sa tär­keä tie­don­läh­de sota­syyl­li­syys­asias­ta kes­kus­tel­taes­sa.

Jat­ko­so­dan pik­ku­jät­ti­läi­nen jat­kaa van­haa hyvää “Pikkujättilainen”-perinnettä. Yli 1200 sivul­le on lyhyi­den artik­ke­lien muo­dos­sa mah­du­tet­tu tie­toa lähes kai­kes­ta jat­ko­so­taan liit­ty­väs­tä. Yhdes­sä jo muu­ta­ma vuo­si sit­ten ilmes­ty­neen Tal­vi­so­dan pik­ku­jät­ti­läi­sen kans­sa teos tar­jo­aa tii­viin tie­to­pa­ke­tin vii­me sodis­tam­me. Syväl­li­sem­män tie­don löy­tä­mis­tä hel­pot­ta­vat monien (mut­ta vali­tet­ta­vas­ti ei kaik­kien) artik­ke­lien yhtey­des­sä ole­vat kir­jal­li­suus­viit­teet. Jat­ko­so­dan pik­ku­jät­ti­läi­nen on muka­na Tie­to-Fin­lan­dia -kil­pai­lun finaa­lis­sa.

Itse­näi­syys­päi­vä­nä ja mui­na juh­la­päi­vi­nä koros­te­taan eri tavoin kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiäm­me. Jyväs­ky­lä­läi­sen Ate­nan kus­tan­ta­ma­na on ilmes­ty­nyt Tero Halo­sen ja Lau­ra Aron toi­mit­ta­ma Suo­ma­lais­ten sym­bo­lit. Kir­ja on oiva muis­tu­tus sii­tä, että sym­bo­le­ja eivät ole ainoas­taan liput, vaa­ku­nat ja kun­nia­mer­kit vaan monet muut, osin jopa hyvin­kin arki­set asiat. Kir­jas­sa puhu­taan edel­lä mai­nit­tu­jen lisäk­si mm. Kale­va­las­ta, roman­ti­soi­dus­ta maa­seu­dus­ta, met­säs­tä, musii­kis­ta, urhei­lus­ta, sau­nas­ta, puu­kos­ta ja vuo­tui­sis­ta juh­lis­ta. Erin­omai­nen ja aja­tuk­sia herät­tä­vä kir­ja.

Tär­kein vuo­tui­sis­ta juh­lis­tam­me on var­maan jou­lu, joka tätä luet­taes­sa on jo mel­kein ovel­la. Jou­lu­pe­rin­teis­tä on vuo­si­kym­men­ten aika­na ilmes­ty­nyt mon­ta kir­jaa ja tänä­kin vuon­na on tul­lut aina­kin pari uut­ta teos­ta. Kan­sa­tie­teen pro­fes­so­ri Bo Lönn­qvis­tin kir­ja Och nu är det jul… esit­te­lee mie­len­kiin­toi­ses­ti poh­jois­mais­ta jou­lu­pe­rin­net­tä aina 1700-luvul­ta läh­tien. Kar­ta­noi­den ja torp­pien asuk­kaat ovat kaik­ki viet­tä­neet jou­lua, kukin taval­laan, kuten myös kau­pun­ki­lai­set. Lönn­qvist suju­vaa teks­tiä täy­den­tää kau­nis kuvi­tus ja vii­meis­te­lee miel­lyt­tä­vä tait­to. Tämän kir­jan myö­tä toi­vo­tan kir­ja­pals­to­jen luki­joil­le Hyvää Jou­lua!

Mar­kus Ana­ja
**********************

Las­se Leh­ti­nen & Han­nu Raut­kal­lio, Kan­sa­kun­nan sijais­kär­si­jät. Sota­syyl­li­syys uudel­leen arvioi­tu­na. WSOY, Hel­sin­ki 2005. 318 sivua, kuvi­tet­tu. Hin­ta noin 42 euroa.

Jari Les­ki­nen & Ant­ti Juu­ti­lai­nen, Jat­ko­so­dan pik­ku­jät­ti­läi­nen. WSOY, Hel­sin­ki 2005. 1259 sivua, kuvi­tet­tu. Hin­ta noin 50 euroa.

Tero Halo­nen & Lau­ra Aro, Suo­ma­lais­ten sym­bo­lit. Ate­na, Jyväs­ky­lä 2005. 224 sivua, run­sas kuvi­tus. Hin­ta noin 38 euroa.

Bo Lönn­qvist, Och nu är det jul…Schildts, Hel­sing­fors 2005. 143 sivua, run­sas kuvi­tus. Hin­ta noin 35 euroa.