Oman ja vie­raan maan puo­les­ta

(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mis­sa)

Syk­sy on tune­tus­ti kir­ja­uu­tuuk­sien kul­ta-aikaa. Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mien seu­raa­vis­sa nume­rois­sa tul­laan­kin esit­te­le­mään usei­ta uusia kir­jo­ja, mut­ta täl­lä ker­ral­la poi­mi­taan vie­lä muu­ta­mia men­nei­nä kuu­kausi­na ilmes­ty­nei­tä, suo­si­tel­ta­via kir­jo­ja.

Perin­teis­ten kus­tan­nus­ta­lo­jen rin­nal­le on var­sin­kin 90-luvul­la syn­ty­nyt suu­ri mää­rä pie­nem­piä, osit­tain eri­kois­tu­nei­ta­kin kus­tan­ta­jia. Myös ns oma­kus­tan­teet ovat lisään­ty­neet kos­ka hyvin­kin pie­net pai­nos­mää­rät ovat pai­no­tek­nii­kan kehit­ty­mi­sen ja digi­ta­li­soi­tu­mi­sen myö­tä käy­neet talou­del­li­ses­ti mah­dol­li­sik­si.

Tal­vi­so­ta-aiheis­ta kir­jal­li­suut­ta ilmes­tyi vii­me tal­ve­na sodan 60-vuo­tis­muis­ton mer­keis­sä enem­män­kin. Mai­nit­ta­koon täs­sä WSOY:n kus­tan­ta­ma Tal­vi­so­dan pik­ku­jät­ti­läi­nen, joka nimen­sä mukai­ses­ti sisäl­tää lähes kai­ken mitä taval­li­sen luki­jan pitää Tal­vi­so­das­ta tie­tää.
Kus­tan­nus­osa­keyh­tiö Aja­tus, eräs edel­lä mai­ni­tuis­ta pie­nem­mis­tä kus­tan­nus­ta­lois­ta, jul­kai­si vii­me vuon­na usei­ta kiin­nos­ta­via kir­jo­ja, mm Tal­vi­so­ta­kir­jan. Lau­ri Haa­ta­jan mai­nio­ta teks­tiä täy­den­tää Paa­vo Fri­ma­nin laa­jois­ta pos­ti­kort­ti­ko­koel­mis­ta löy­de­tyt koh­teet. Pos­ti­kort­ti­ke­räi­li­jöi­tä on Suo­mes­sa­kin var­sin run­saas­ti ja kokoel­mia on var­maan lähes kai­kis­ta kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vis­ta aiheis­ta. Fri­man on onnis­tu­nut kerää­mään var­sin kat­ta­van kokoel­man sota-aihei­sia kort­te­ja, min­kä lisäk­si hänel­lä on mm Man­ner­heim-aihei­nen kokoel­ma.

Pos­ti­kor­tit hei­jas­ta­vat hyvin aikaan­sa sekä aihe­va­lin­to­jen että aihei­den käsit­te­lyn kaut­ta. Pro­pa­gan­da­vä­li­nee­nä pos­ti­kort­ti on hal­pa ja teho­kas. Var­sin­kin Hit­le­rin Sak­sas­sa ymmär­ret­tiin pos­ti­kor­tin hyö­dyl­li­syys hyvin. Kort­te­ja val­mis­tet­tiin lähes jokai­sen vähän­kin suu­rem­man tapah­tu­man yhtey­des­sä, pos­ti­kor­teil­la vär­vät­tiin vapaa­eh­toi­sia ase­voi­miin ja edis­tet­tiin kaik­kia kan­sal­li­ses­ti hyö­dyl­li­sek­si kat­sot­tu­ja asioi­ta. Kol­man­nen val­ta­kun­nan pos­ti­kor­teis­ta on jul­kais­tu pari­kin kir­ja­sar­jaa Rans­kas­sa ja USA:ssa, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti kum­mat­kin ovat jää­neet kes­ken. Suo­men pos­ti­kor­teis­ta­kin on eri­lai­sia jul­kai­su­ja, mut­ta aina­kaan alle­kir­joit­ta­neel­la ei ole tie­dos­sa nime­no­maan sota-aihei­siin kort­tei­hin kes­kit­ty­viä kir­jo­ja.

Pro­pa­gan­da on monel­la­kin taval­la kieh­to­va aihe. Suo­men sodan­ai­kais­ta mie­lia­la­muok­kaus­ta käsi­tel­lään Mart­ti Ruu­dun kir­jas­sa Me uskoim­me Suo­meen (Ota­va, Hel­sin­ki 2000), joka sisäl­tää Ruu­dun sota­päi­vä­kir­jan vuo­sil­ta 1941–44. Ruu­tu oli his­to­rian opet­ta­ja jota jat­ko­so­dan syt­tyes­sä kut­sut­tiin Val­tion tie­doi­tus­lai­tok­sen pal­ve­luk­seen. Hän oli jo tal­vi­so­dan aika­na osal­lis­tu­nut viral­li­seen tie­do­tus­toi­min­taan. Jat­ko­so­dan lop­pu­vai­hees­sa Ruu­tu nimi­tet­tiin kan­sa­lais­ten mie­lia­lo­ja luo­taa­van ja nii­hin vai­kut­ta­maan pyr­ki­vän VIA-jär­jes­tön toi­min­nan­joh­ta­jak­si. Lähes koko ajan hän jak­soi pitää päi­vä­kir­jaa jota hän sodan pää­tyt­tyä kät­ki öljy­kan­kaa­seen ja pel­ti­laa­tik­koon pakat­tu­na vuo­si­kym­me­nik­si isän­maan syliin, sora­rin­tee­seen per­heen kesä­pai­kal­le.

Ruu­dun päi­vä­kir­jas­ta pal­jas­tuu sel­väs­ti mit­kä aiheet mil­loin­kin kat­sot­tiin tär­keik­si: maa­ta­lous­tuot­tei­den saan­ti kau­pun­ki­lais­ten ulot­tu­vil­le, ruot­sin­kie­li­sen Poh­jan­maan saa­mi­nen ns ruo­tuun, työ­väes­tön rau­hoit­ta­mi­nen jne. Kir­jas­sa erään­lai­sen san­ka­rin pai­kal­le nousee pre­si­dent­ti Ryti, jota koh­taan Ruu­tu tun­tee eri­tyis­tä kun­nioi­tus­ta.

Samaa aikaa, jol­loin Mart­ti Ruu­tu kät­ki päi­vä­kir­jan­sa kuvaa Mik­ko Uola kir­jas­saan “Suo­mi sitou­tuu hajot­ta­maan…”., jon­ka on kus­tan­ta­nut Suo­men His­to­rial­li­nen Seu­ra. Täs­sä kir­jas­sa Uola käsit­te­lee monien suo­ma­lais­ten jär­jes­tö­jen lak­kaut­ta­mis­ta vuo­den 1944 väli­rau­han­so­pi­muk­sen 21. artiklan perus­teel­la. Ylei­ses­ti tie­de­tään että suo­je­lus­kun­nat ja Lot­ta-Svärd-jär­jes­töt jou­dut­tiin lak­kaut­ta­maan. Samoin tie­de­tään että Aka­tee­mi­nen Kar­ja­la Seu­ra ja Isän­maal­li­nen Kan­san­lii­ke oli­vat lak­kau­tet­ta­vien jär­jes­tö­jen lis­tal­la, mut­ta laa­jem­min aihet­ta ei ole aikai­sem­min tut­kit­tu ja sik­si Uolan tut­ki­mus on erit­täin ter­ve­tul­lut.

Lak­kau­tet­tu­ja jär­jes­tö­jä oli yli 3000, kan­sal­lis­so­sia­lis­tis­ta ja fasis­ti­sis­ta yhdis­tyk­si­tä ase­ve­li- ja vete­raa­ni­jär­jes­töi­hin sekä eri­lai­siin kan­sa­lais­jär­jes­töi­hin. Mukaan mah­tui­vat sel­lai­set­kin yhdis­tyk­set kuin Suo­men Vapaa Meri­mies­liit­to, Suo­ma­lais-viro­lai­nen Seu­ra, Voi­mis­te­lu- ja urhei­luseu­ra Uni­tas, Hel­sin­gin Voi­mis­te­lu- ja Suun­nis­ta­mi­syh­dis­tys, Ålands Skyt­tefö­re­ning sekä Kel­jon Len­to­ker­ho. Vii­mei­set lak­kaut­ta­mis­pää­tök­set teh­tiin­kin vas­ta tou­ko­kuus­sa 1946.

Suo­je­lus­kun­ta­his­to­rioi­ta on jul­kais­tu var­sin run­saas­ti 1980- ja 90-luvuil­la. Uusim­pia ja edus­ta­vim­pia on Pert­ti Vuo­ren kir­joit­ta­ma Vuok­sen Var­tio – Imat­ran seu­din suo­je­lus­kun­tien ja lot­tien his­to­ria. Tämän­tyyp­pi­set kir­jat ovat var­maan­kin suun­nat­tu ensi­si­jai­ses­ti toi­min­nas­sa muka­na olleil­le ja hei­dän jäl­ke­läi­sil­leen. Ulko­puo­li­sel­le nii­den suu­rin anti on usein pai­kal­lis­ten perin­tei­den kir­jaa­mi­nen. Kir­jo­ja ei usein­kaan mark­ki­noi­da oman paik­ka­kun­nan ulko­puo­lel­la ja nii­den hank­ki­mi­nen on sik­si usein hyvin­kin han­ka­laa, jos niis­tä yli­pää­tään saa tie­toa. Ilah­dut­ta­vaa on, että Vuok­sen Var­tio-kir­jan kus­tan­ta­ja on ollut aktii­vi­nen ja kir­ja on saa­tu myyn­tiin aina­kin Aka­tee­mi­seen Kir­ja­kaup­paan.

Sodan jäl­keen vuo­si­kym­me­niä oli lähes tabua puhua viro­lai­sis­ta, inke­ri­läi­sis­tä ja itä­kar­ja­lai­sis­ta jot­ka tais­te­li­vat Suo­men armei­jas­sa. Viron Suo­men-Pojis­ta on toki kir­joi­tet­tu usei­ta kir­jo­ja, mut­ta toi­mit­ta­ja Anne-Riit­ta Iso­hel­lan kir­ja Suo­men-Pojat – Viro­lai­nen jää­kä­ri­ta­ri­na (Aja­tus, Hel­sin­ki) täyt­tää huo­mat­ta­van aukon kir­jal­li­suu­des­sa. Iso­hel­la on usei­den vuo­sien aika­na haas­ta­tel­lut vie­lä elos­sa ole­via Suo­men-Poi­kia ja kir­jan­nut hei­dän tari­nan­sa. Evers­ti Mat­ti Luk­ka­rin ja Suo­men-Poi­kien etu­mies­ten Sven Isen ja Raul Kuut­man avul­la hän on pys­ty­nyt luo­maan luot­ta­muk­sel­li­set suh­teet kovia koke­nei­siin viro­lais­ve­te­raa­nei­hin.

Aja­tus on kus­tan­ta­nut myös Pek­ka Muta­sen kir­jan Vai­en­ne­tut soti­laat, jos­sa kuva­taan ErP 6:n mies­ten sota­tai­val. Patal­joo­na muo­dos­tet­tiin sak­sa­lais­ten toi­mes­ta Inke­rin­maal­la ja siir­ret­tiiin syk­syl­lä 1943 Suo­meen, jon­ka puo­les­ta inke­ri­läi­set tais­te­li­vat suur­hyök­käyk­sen aika­na kesä-hei­nä­kuus­sa 1944. Väli­rau­han­so­pi­muk­sen mukai­ses­ti Suo­mi oli pako­tet­tu luo­vut­ta­maan inke­ri­läi­set Neu­vos­to­liit­toon, jos­sa hei­dän koh­ta­lon­sa oli joko tul­la välit­tö­mäs­ti teloi­te­tuk­si tai jou­tua paha­mai­nei­sil­le van­ki­lei­reil­le, jois­ta vain har­va pala­si. Vain muu­ta­man onnis­tui pelas­tau­tua Ruot­siin.

Suo­ma­lai­sil­le var­sin tun­te­ma­ton asia on se, että viro­lai­sis­ta len­tä­jis­tä muo­dos­tet­tiin toi­sen maa­il­man­so­dan aika­na Sak­san Luftwaf­fen puit­teis­sa oma len­to­yk­sik­kö. Tämän pie­nen mut­ta tehok­kaan jou­kon tari­na on nyt myös suo­ma­lais­ten luki­joi­den saa­ta­vil­la. Ris­to Tei­no­sen suo­men­ta­man Viron len­tä­jät tais­te­lu­jen tules­sa teki­jä, Hendrik Arro oli itse tämän jou­kon jäsen. Hän on koon­nut kir­jan elos­sa ole­vien muis­tois­ta ja har­vois­ta säi­ly­neis­tä asia­kir­jois­ta. Kir­jas­ta on Viros­sa ilmes­ty­nyt usei­ta pai­nok­sia jot­ka kaik­ki on myy­ty lop­puun ennä­ty­sa­jas­sa.

Yli­pää­tään voi­daan tode­ta että 90-luvun puo­les­ta­vä­lis­tä alkaen Viros­sa on ilmes­ty­nyt usei­ta viro­lais­ten koh­ta­loi­ta toi­ses­sa maa­il­man­so­das­sa käsit­te­le­viä kir­jo­ja. Viros­sa yli puo­li vuo­si­sa­taa kiel­let­ty aihe kiin­nos­taa sel­väs­ti, sil­lä useim­mat kir­jat häviä­vät hyvin nopeas­ti tal­lin­na­lais­ten kir­ja­kaup­po­jen hyl­lyil­tä.

Jos suo­ma­lais­ten hei­mo­vel­jien koh­ta­lo oli tais­tel­la isän­maan­sa puo­les­ta vie­raan val­tion soti­las­pu­vus­sa, samaa ei voi sanoa palk­ka­so­tu­ri Per “Saha­ra” Anders­so­nis­ta. Saha­ra on legen­daa­ri­nen hah­mo, jon­ka tari­nan on kir­jan muo­toon puke­nut Pet­ri Sar­ja­nen. Saha­ra pal­ve­li sekä Espan­jan että Rans­ka muu­ka­lais­le­gioo­nis­sa ja myi myö­hem­min pal­ve­luk­sen­sa mm Kon­goon. Kieh­to­va tari­na var­si­nai­ses­ta sodan ammat­ti­lai­ses­ta.

Mar­kus Ana­ja