Elo­kuus­sa 2011 tuli 20 vuot­ta sii­tä, kun Viro ja muut Bal­tian maat palaut­ti­vat itse­näi­syy­ten­sä. Osin tämän joh­dos­ta, mut­ta var­maan osin muis­ta­kin syis­tä ilmes­tyi sekä Viros­sa että meil­lä usei­ta aihet­ta eri näkö­kul­mis­ta käsit­te­le­viä tai aina­kin sivua­via teok­sia.
Jo nimi­tys sil­le, mitä tuol­loin tapah­tui, vaih­te­lee ja on jopa saa­nut dog­maat­ti­sia piir­tei­tä. Taus­tal­la oli Viros­sa val­lin­nut syvä eri­mie­li­syys sii­tä, itse­näis­tyi­si­kö Viro oltu­aan Neu­vos­to­lii­ton osa vai palau­te­taan­ko itse­näi­sen val­tion ase­ma Neu­vos­to­lii­ton mie­hit­tä­mäl­le Viron tasa­val­lal­le, jon­ka oikeu­del­li­nen jat­ku­vuus oli voi­mas­sa. Savi­saa­ren joh­ta­ma Kan­san­rin­ta­ma ja Viron Kor­kein neu­vos­to (“par­la­ment­ti”) piti­vät edel­lis­tä vaih­toeh­toa prag­maat­ti­sem­pa­na rat­kai­su­na, kun taas kan­sal­lis­mie­li­sem­pi Viron Kongres­si piti kiin­ni jäl­kim­mäi­ses­tä näkö­kan­nas­ta. Edel­li­sen vaih­toeh­don kat­sot­tiin myös sisäl­tä­vän hyväk­sy­mi­sen Viron liit­ty­mi­sel­le Neu­vos­to­lii­ton osak­si.
Kor­kein neu­vos­to ja Viron kongres­si pää­si­vät 20. elo­kuu­ta 1991 pit­kien ja vai­kei­den neu­vot­te­lu­jen jäl­keen yhtei­sym­mär­ryk­seen itse­näi­syys­ju­lis­tuk­sen sana­muo­dos­ta. Lop­pu­tu­los sisäl­si sel­vän viit­tauk­sen Viron val­tion oikeu­del­li­seen jat­ku­vuu­teen. Viros­sa ovat­kin vakiin­tu­neet ilmai­sut “jäl­lee­nit­se­näis­ty­mi­nen” tai “itse­näi­syy­den palaut­ta­mi­nen”.
Toi­mit­ta­ja Tar­mo Vah­ter on jul­kais­sut kir­jan Vaba rii­gi tulek. 1991. Kuus otsus­ta­vat kuud (nimi sisäl­tää myös sana­lei­kin: eril­leen kir­joi­tet­tu­na “vaba rii­gi tulek” tar­koit­taa “vapaan val­tion tule­mi­nen” mut­ta yhteen­kir­joi­tet­tu­na “vaba­rii­gi tulek” se oli­si­kin “tasa­val­lan tule­mi­nen”. Viron viral­li­nen nimi­hän on “Ees­ti Vaba­riik”). Kir­jas­sa ker­ro­taan monien eri­lais­ten läh­tei­den poh­jal­ta tapah­tu­mis­ta maa­lis­kuun ja syys­kuun välil­lä vuon­na 1991. Pie­net anek­doo­tit ja suu­ret poliit­ti­set tapah­tu­mat vuo­rot­te­le­vat muo­dos­taen mie­len­kiin­toi­sen koko­nai­suu­den. Vali­tet­ta­vas­ti var­si­nai­set läh­de­viit­tauk­set puut­tu­vat, jos­kin läh­de­ryh­mät on selos­tet­tu mel­ko laa­jas­ti.
Eräs Viron vapaus­pyr­ki­mys­ten kes­kei­nen tapah­tu­ma oli syys­kuus­sa 1988 jär­jes­tet­ty Ees­ti­maa Laul 88 –tapah­tu­ma Tal­lin­nan lau­lu­ken­täl­lä. Se koko­si noin 300 000 ihmis­tä, kol­mas­osan viron­kie­li­ses­tä väes­tös­tä ja sii­tä tuli val­ta­va isän­maal­li­suu­den demon­straa­tio. Täs­sä tapah­tu­mas­sa pide­tyt puheet ja osa lau­luis­ta on jul­kais­tu kir­ja­na ja sii­hen liit­ty­vä­nä cd-tal­len­tee­na.
Ulko­mi­nis­te­riön poliit­ti­sen osas­ton pääl­lik­kö­nä ja ali­val­tio­sih­tee­ri­nä toi­mi­nut Jaak­ko Blom­berg seu­ra­si ulko­po­li­tii­kan kehi­tys­tä aitio­pai­kal­ta. Hänen jär­kä­le­mäi­nen kir­jan­sa Vakau­den kai­puu. Kyl­män sodan lop­pu ja Suo­mi kes­kit­tyy esit­te­le­mään, miten kyl­män sodan päät­ty­mi­nen vai­kut­ti Suo­meen ja Suo­men kan­sain­vä­li­seen poli­tiik­kaan. Tär­keä­nä osa­na ovat tapah­tu­mat Viros­sa ja muis­sa Bal­tian mais­sa nii­den pyr­kies­sään itse­näi­sik­si. Blom­berg tun­tee Viron hyvin, oli­han hän siel­lä suo­men suur­lä­het­ti­lää­nä usei­ta vuo­sia.
Blom­berg poi­mii olen­nai­sen ja piir­tää roh­keas­ti suu­ret lin­jat, mut­ta näyt­tää luki­jal­le myös ulko­po­li­tii­kan pie­net hie­no­va­rai­set nyans­sit ja nii­den mer­ki­tyk­sen, joka jää usein aika­lais­kom­men­taat­to­reil­ta havait­se­mat­ta.
Pit­kään Suo­mes­sa asu­nut viro­lai­nen toi­mit­ta­ja Kul­le Raig on kir­joit­ta­nut kir­jan Pit­kä mat­ka lähel­le. Naa­pu­rik­si vapaa Viro, jos­sa hän pit­käl­ti oma­koh­tais­ten koke­mus­ten­sa ja muis­ti­ku­vien­sa poh­jal­ta ker­too sii­tä, miten Viron itse­näis­ty­mi­sen vai­heet näkyi­vät Suo­mes­sa ja mitä tääl­lä tapah­tui. Dra­maat­ti­sim­mat het­ket liit­tyi­vät var­maan­kin elo­kuun lop­puun, jol­loin sil­loi­nen ulko­mi­nis­te­ri Len­nart Meri Hel­sin­gin Marian­ka­dul­la sijait­se­vas­ta Tuglas-seu­ran toi­mis­tos­ta käsin kään­tyi koko maa­il­man puo­leen pyy­täen Viron itse­näi­syy­den tun­nus­ta­mis­ta.
Kul­le Rai­gin muis­tel­mat kat­ta­vat ajan 1950-luvul­ta Viron van­han suur­lä­he­tys­tö­ra­ken­nuk­sen uudel­leen käyt­töön ottoon vuon­na 1995. Rai­gin kir­jaa on hyvä lukea rin­nan Heik­ki Raus­maan kir­joit­ta­man Tuglas-seu­ran his­to­rian kans­sa (Tuglak­sen tuli palaa, SKS Hel­sin­ki 2007), jos­sa käsi­tel­lään hyvin pal­jon samo­ja asioi­ta, mut­ta suo­ma­lai­ses­ta näkö­kul­mas­ta.
Viron nykyi­nen pre­si­dent­ti Too­mas Hendrik Ilves on ns. ulko­vi­ro­lai­nen, joka 1980-luvul­la työs­ken­te­li Yhdys­val­to­jen rahoit­ta­man Radio Free Europe’n viron­kie­li­ses­sä toi­mi­tuk­ses­sa. Uutuus­kir­ja Omal­la äänel­lä sisäl­tää Iivi Anna Mas­son teke­män pit­kän ja syväl­li­sen haas­tat­te­lun teks­tit sekä Ilvek­sen aikai­sem­min jul­kai­se­mia teks­te­jä. Aihei­den kir­jo on suu­ri ja Ilves liik­kuu hyvin­kin eri tasoil­la, mut­ta aina mie­len­kiin­toi­ses­ti.

*********************
Tar­mo Vah­ter, Vaba rii­gi tulek. 1991. Kuus otsus­ta­vat kuud. Ees­ti Ekspress, Tal­linn 2011. 336 sivua, kuvi­tet­tu.
Elme Väl­jas­te & Enno Seli­rand (toim.), Ees­ti­maa laul 88. MTÜ Ees­ti­maa Laul, s.l. [Tal­linn], s.a. [2011].
Jaak­ko Blom­berg, Vakau­den kai­puu. Kyl­män sodan lop­pu ja Suo­mi. WSOY, Hel­sin­ki 2011. 696 sivua, kuvi­tet­tu.
Kul­le Raig, Pit­kä mat­ka lähel­le. Naa­pu­rik­si vapaa Viro. K&K Kir­jas­tus, s.l., s.a. [ 2011]. 316 sivua, kuvi­tet­tu.
Too­mas Hendrik Ilves, Omal­la äänel­lä. Koon­nut ja toi­mit­ta­nut Iivi Anna Mas­so. WSOY, Hel­sin­ki 2011. 375 sivua, kuvi­tet­tu.