(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Snao­mis­sa)

Vuo­den 1918 tapah­tu­mis­ta käy­te­tään häm­men­tä­vän monia nimiä: vapaus­so­ta, sisäl­lis­so­ta, kan­sa­lais­so­ta, kapi­na jne. Tun­ne- ja ideo­lo­gia­pe­räi­siin ase­miin on vuo­si­kym­men­ten aika­na kai­vau­dut­tu niin syväl­le, että nimes­tä ei tun­nu ole­van mah­dol­lis­ta pääs­tä yhtei­sym­mär­ryk­seen. Itse tulen aina käyt­tä­mään nimeä ”vapaus­so­ta” kuten useim­mat tämän leh­den luki­jois­ta­kin. Tämä ei luon­nol­li­ses­ti­kaan estä mei­tä näke­mäs­tä – ja myön­tä­mäs­tä – että tapah­tu­miin liit­tyi pait­si itse­näi­syys­tais­te­lu ulkois­ta vihol­lis­ta vas­taan myös sisäl­lis­so­dan tapai­sia piir­tei­tä.

Vie­lä tänään, 85 vuot­ta myö­hem­min, tähän aikaan liit­tyy syväl­li­siä trau­mo­ja, joi­ta Ulla-Mai­ja Pel­to­nen osal­taan pyr­kii osoit­ta­maan teok­ses­saan Muis­tin pai­kat. Tut­ki­mus perus­tuu eri arkis­tois­sa säi­ly­tet­tyi­hin muis­ti­tie­to- ja perin­ne­ai­neis­toi­hin, haas­tat­te­lui­hin, aika­lais­kir­jei­siin ja doku­ment­tei­hin. Kuten teok­sen alaot­si­kos­ta­kin voi pää­tel­lä, punai­nen osa­puo­li on kir­jas­sa kes­kei­ses­ti esil­lä, toki val­kois­ta osa­puol­ta unoh­taen.

Bols­he­viik­kien val­lan­ku­mouk­sen jäl­keen Venä­jäl­lä alkoi vusoia kes­tä­nyt kat­ke­ra sisäl­lis­so­ta. Var­sin vähäl­le huo­miol­le his­to­rian­kir­jois­sam­me on jää­nyt se tosi­seik­ka, että sisäl­lis­so­taan osal­lis­tui jouk­ko­ja mm. Yhdys­val­lois­ta, Isos­ta Bri­tan­nias­ta, Rans­kas­ta, Ita­lias­ta ja Ser­bias­ta. Myös Arkan­ge­lin ja Mur­mans­kin alueil­la toi­mi täl­lai­sia jouk­ko­ja, joi­den toi­mes­ta perus­tet­tiin jouk­ko-osas­to­ja mm. kar­ja­lai­sis­ta ja suo­ma­lai­sis­ta.

Täs­tä hyvin mie­len­kiin­toi­ses­ta vaik­ka seka­vas­ta osas­ta Venä­jän sisäl­lis­so­taa ker­too yksi­tyis­koh­tai­ses­ti ame­rik­ka­lai­nen Per­ry Moo­re kir­jas­saan Stam­ping Out the Virus (Hävit­tä­kää vii­rus). Moo­re on koon­nut häm­mäs­tyt­tä­vän mää­rän tie­toa ulko­val­to­jen Venä­jäl­le lähet­tä­mis­tä jou­kois­ta ja hei­dän toi­mis­taan.

***

Toi­nen kan­sa­kun­taam­me jaka­nut vai­he oli Urho Kek­ko­sen joh­ta­ma yya-Suo­mi. Koko yya-sopi­mus­han perus­tui Sak­san soti­laal­li­seen uhkaan, mikä tie­tys­ti toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­kei­ses­sä maa­il­mas­sa oli absur­di aja­tus. Ns. Sak­san-kysy­mys nousi kes­kei­sek­si ongel­mak­si Suo­men ulko­po­li­tii­kas­sa. DDR pai­nos­ti Suo­mea tun­nus­ta­maan sitä diplo­maat­ti­ses­ti Län­si-Sak­san taas ilmoit­taes­sa kat­kai­se­van­sa suh­teen­sa sel­lai­seen val­tioon joka tun­nus­ti Itä-Sak­san. Suo­mi jumiu­tui yli kah­dek­si vuo­si­kym­me­nek­si ”kah­den Sak­san louk­kuun”.

Pro­fes­so­ri Sep­po Hen­ti­lä on pit­kään tut­ki­nut suo­ma­lais-sak­sa­lai­sia suh­tei­ta sekä eri­tyi­ses­ti DDR:n his­to­ri­aa. Uusim­mas­sa kir­jas­saan Kak­si Sak­saa ja Suo­mi Hen­ti­lä osoit­taa miten Neu­vos­to­lii­ton ulko­po­liit­ti­set toi­met Suo­men suun­nal­la mones­ti itse asias­sa oli­vat osa NL:n Sak­san-poli­tiik­kaa ja miten Suo­mi vuo­den 1975 ETYK-kokouk­sen kaut­ta pys­tyi rat­kai­se­maan Sak­san-kysy­myk­sen­sä.

***

Suo­men­lah­den ete­lä­puo­lel­la ole­van vel­jes­kan­sam­me his­to­ria kiin­nos­taa ilah­dut­ta­vas­ti myös monia suo­ma­lai­sia. Hyvän läpi­leik­kauk­sen itse­näi­sen Viron (1919–1940, 1991- ) ulko­po­li­tiik­kaan saa suo­ma­lais­ten ja viro­lais­ten tut­ki­joi­den artik­ke­li­ko­koel­mas­ta Esto­nian Foreign Policy at the Cross-Roads. Vali­tet­ta­vas­ti esi­mer­kik­si Viron myön­ty­mi­nen Neu­vos­to­lii­ton tuki­koh­ta­vaa­ti­muk­siin syk­syl­lä 1939 esi­te­tään kri­tii­kit­tö­mäs­ti ainoa­na vaih­toeh­to­na. Mart­ti Tur­to­lan Päts-elä­mä­ker­ras­saan esil­le nos­ta­mat kysy­myk­set jää­vät edel­leen vail­la vas­taus­ta.

Tur­ku­lai­nen Har­ri Rai­tis on saa­nut Viro-tri­lo­gian­sa pää­tök­seen teok­sel­la Kau­ka­na kajas­taa päi­vä. Met­sä­vel­jien tais­te­lu Viron itse­näi­syy­den puo­les­ta on tämän romaa­ni­muo­toon pue­tun kir­jan aihee­na. Tri­lo­gian aikai­sem­mat osat ovat Isän­maan otto­poi­ka (1998) ja Vapau­den haa­ve (2000). Kau­no­kir­jal­li­ses­ta muo­dos­ta huo­li­mat­ta kir­jat anta­vat hyvän kuvan Viron lähi­his­to­rias­ta.

***

Tämän­ker­tai­sen kir­ja­ki­ma­ran lop­puun sopii Pent­ti Ahon kir­ja Puna­kap­tee­ni Simo Suden koh­ta­lo. Vali­tet­ta­vas­ti Aho ei erit­te­le läh­tei­tään eikä kir­jas­sa ole läh­de­viit­tauk­sia. Näin ollen sitä voi­daan kut­sua ”vie­lä yhdek­si ker­to­muk­sek­si suo­ma­lais­ta Sta­li­nin Neu­vos­to­lii­tos­sa”. Doku­men­tik­si sii­tä ei vali­tet­ta­vas­ti ole.

Mar­kus Ana­ja
————————

Ulla-Mai­ja Pel­to­nen, Muis­tin pai­kat. Vuo­den 1918 sisäl­lis­so­dan muis­ta­mi­ses­ta ja unoh­ta­mi­ses­ta. Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Hel­sin­ki 2003. 330 sivua, kuvi­tet­tu.

Per­ry Moo­re, Stam­ping Out the Virus. Allied Inter­ven­tion in the Rus­sian Civil War 1918–1920. Schif­fer, Atglen PA, 2002. (Tilat­ta­vis­sa: Bushwood Books Ltd, 6 Marks­bu­ry Ave­nue, Kew Gar­dens, Sur­rey TW9 4JF, Great Bri­tain tai säh­kö­pos­tit­se bushw@aol.com.)

Sep­po Hen­ti­lä, Kak­si Sak­saa ja Suo­mi. Sak­san-kysy­mys Suo­men puo­lu­eet­to­muus­po­li­tii­kan haas­tee­na. Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Hel­sin­ki 2003. 236 sivua.

Eero Medi­jai­nen & Vahur Made (eds), Esto­nian Foreign Policy at the Cross-Roads. Kiki­mo­ra Publica­tions [Hel­sin­gin yli­opis­to, Alek­san­te­ri-ins­ti­tuut­ti], Hel­sin­ki 2003. 166 sivua.

Har­ri Rai­tis, Kau­ka­na kajas­taa päi­vä. Kir­ja-Auro­ra, Tur­ku 2002. 329 sivua.

Pent­ti Aho, Puna­kap­tee­ni Simo Suden koh­ta­lo. Kus­tan­ta­jat Sar­ma­la, Hel­sin­ki 2003. 320 sivua.