(Jul­kais­tu aikai­sem­min Suo­men Soti­las -leh­des­sä)

Venä­jää käsit­te­le­viä kir­jo­ja ilmes­tyy koko ajan lisää, ei pel­käs­tään meil­lä Suo­mes­sa vaan myös muu­al­la län­si­mais­sa. Jot­kut näis­tä kir­jois­ta perus­tu­vat tut­ki­tul­le tie­dol­le tai oma­koh­tai­sil­le koke­muk­sil­le, toi­set taas tois­ta­vat aiem­min esi­tet­ty­jä – oikei­ta tai vää­riä – näke­myk­siä.

Dosent­ti Arto Luuk­ka­sen juu­ri ilmes­ty­nyt teos Neu­vos­to­jen maa – Neu­vos­to­lii­ton his­to­ria 1917 – 1991 kuu­luu kiis­tat­ta ensim­mäi­seen ryh­mään. Teki­jän käyt­tä­mä vii­te­ke­hys on “visio – viha – väki­val­ta”, jos­sa visio on marxi­lai­nen näke­mys parem­mas­ta maa­il­mas­ta jos­sa lihas­työ kor­vau­tui­si tek­nii­kal­la ja auto­maa­tiol­la. Tähän ei kui­ten­kaan voi­si pääs­tä ilman kapi­ta­lis­ti­sen maa­il­man tuhoa­mis­ta pro­le­taa­ri­sen luok­ka­tais­te­lun kaut­ta. Täs­sä siis oli edel­lä mai­nit­tu viha. Luok­ka­tais­te­lun kor­kein aste taas on – Luuk­ka­sen mukaan – väki­val­ta.

Luuk­ka­nen esit­tää­kin, että Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton välis­ten suh­tei­den ongel­mat kär­jis­ty­vät sii­hen, ettei Suo­mes­sa kyet­ty – eikä kye­tä vie­lä­kään – ymmär­tä­mään sitä, että Neu­vos­to­liit­to oli täy­sin uuden­lai­nen val­tio. Se ei omien käsi­tys­ten­sä mukaan voi­nut teh­dä vir­hei­tä ja näin ollen asial­li­nen argu­men­toin­ti oli mah­do­ton­ta.

Arto Luuk­ka­sen mukaan Neu­vos­to­lii­ton hajoa­mi­seen on kol­me syy­tä: struk­tu­raa­li­set eli raken­teel­li­set syyt, talou­del­li­set syyt sekä kan­san moti­vaa­tion lop­pu­mi­nen. Kak­si ensim­mäis­tä liit­ty­vät sii­hen, että pit­kä­ai­kai­ses­sa kil­pa­va­rus­te­lus­sa NL:n resurs­sit ker­ta kaik­ki­aan lop­pui­vat. Jär­jet­tö­män kokoi­sek­si pai­su­nut soti­las- ja ase­teol­li­suus­komplek­si nie­li lii­an pal­jon voi­ma­va­ro­ja. Myös “moti­vaa­tion lop­pu­mi­nen” oli osin seu­raus­ta edel­li­ses­tä. Val­he neu­vos­to­kan­san kor­keas­ta elin­ta­sos­ta romut­tui ali­tui­seen kulu­tus­ta­va­roi­den pulaan ja huo­noon laa­tuun.

Venä­läis­ten luon­ne ja sen eri­lai­suus ovat evers­ti­luut­nant­ti evp Esa Sep­pä­sen aihe mai­nios­sa kir­jas­sa Ava­ran sie­lun anar­kia – Voi­ko venä­läi­syyt­tä ymmär­tää? Sep­pä­nen on asu­nut pit­kään Venä­jäl­lä ja toi­mi­nut mm. suo­ma­lais­ten yri­tys­ten tur­val­li­suus­asian­tun­ti­ja­na. Mie­len­kiin­tois­ta luet­ta­vaa, vaik­ka ehkä ihan kaik­kea ei pidä ottaa aivan tosis­saan. Sep­pä­sen kir­ja on äsken ilmes­ty­nyt myös virok­si. Viro­lai­set­han ovat jou­tu­neet tutus­tu­maan vali­tet­ta­van lähei­ses­ti tähän “ava­raan sie­luun” mut­ta sil­ti viro­lai­nen kus­tan­ta­ja on ilmei­ses­ti arvioi­nut hei­dän tar­vit­se­van­sa lisä­opas­tus­ta sen tul­kin­taan.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten suo­ma­lai­nen tut­ki­ja Erk­ki Vet­ten­nie­mi herät­ti kan­sain­vä­lis­tä­kin huo­mio­ta englan­nin­kie­li­sel­lä väi­tös­kir­jal­laan Sur­vi­ving the Soviet Meat Grin­der (Sel­viy­ty­mi­nen neu­vos­to­liit­to­lai­ses­ta liha­myl­lys­tä). Kir­jas­ta on nyt ilmes­ty­nyt täy­den­net­ty ja uusit­tu lai­tos suo­mek­si nimel­lä Punai­sen ter­ro­rin todis­ta­jat. Vet­ten­nie­men läh­de­ai­neis­to muo­dos­tuu suo­ma­lais­ten lei­ri­van­kien muis­tel­mis­ta. Gula­gis­ta on jo kir­joi­tet­tu pal­jon, mut­ta tämä kir­ja tuo lei­rien kau­hut, jär­jes­tel­män sat­tu­man­va­rai­suu­den ja häi­käi­le­mät­tö­myy­den var­sin elä­vä­nä sil­miem­me eteen nii­den ker­to­ma­na, jot­ka itse jou­tui­vat jär­jes­tel­män uhreik­si.

Kan­sal­li­suus­ky­sy­myk­set ja –ongel­mat kuu­lu­vat monen­kin maan sekä his­to­ri­aan että nyky­päi­vään. Ete­läi­sen naa­pu­rim­me Viron hakies­sa EU:n jäse­nyyt­tä, nos­tet­tiin eräi­den suo­ma­lais­ten­kin toi­mes­ta ei-viro­lais­ten ase­ma suu­rek­si ongel­mak­si. Myös Viron itse­näis­tyt­tyä ensim­mäi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen maas­sa oli etnis­ten viro­lais­ten lisäk­si run­saas­ti sak­sa­lai­sia ja venä­läi­siä sekä mui­ta­kin kan­sal­li­suuk­sia. Nime­no­maan sak­sa­lais­ten “paro­nien” ase­ma oli kai­kis­sa kol­mes­sa Bal­tian maas­sa tuka­la ja välit val­ta­väes­töön kireät. Kui­ten­kin viro­lai­set oli­vat naa­pu­rei­taan mal­til­li­sem­pia, mikä var­maan oli hei­dän omak­si­kin eduk­seen.

Oulu­lai­sen his­to­rian­tut­ki­jan, Kari Ale­niuk­sen tut­ki­mus Viron vuo­sien 1918 – 1925 kan­sal­li­suus­po­li­tii­kas­ta tukeu­tuu laa­jaan, osit­tain aikai­sem­min hyö­dyn­tä­mät­tö­mään läh­de­ai­neis­toon. Teki­jä käy seik­ka­pe­räi­ses­ti läpi kan­sal­li­suus­ky­sy­myk­sis­tä käy­tyä kes­kus­te­lua ja lain­sää­dän­nöl­li­set toi­men­pi­teet. Hän ottaa myös jokai­sen etni­sen ryh­män erik­seen tar­kas­te­luun.

Mar­kus Ana­ja
**************************

Arto Luuk­ka­nen, Neu­vos­to­jen maa. Neu­vos­to­lii­ton his­to­ria 1917 – 1991. Edi­ta, Hel­sin­ki 2004. 400 sivua. Hin­ta n. 29 euroa.

Esa Sep­pä­nen, Ava­ran sie­lun anar­kia. Voi­ko venä­läi­syyt­tä ymmär­tää? Tam­mi, Hel­sin­ki 2002. 368 sivua. Hin­ta n. 30 euroa.

Erk­ki Vet­ten­nie­mi, Punai­sen ter­ro­rin todis­ta­jat. Neu­vos­to­liit­to suo­ma­lais­ten lei­ri­van­kien muis­tel­mis­sa. Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Hel­sin­ki 2004. 328 sivua. Hin­ta n. 29 euroa.

Kari Ale­nius, Ajan ihan­tei­den ja his­to­rian rasit­tei­den ris­ti­pai­neis­sa. Viron etni­set suh­teet vuo­si­na 1918 – 1925. Poh­jois-Suo­men His­to­rial­li­nen Yhdis­tys, Rova­nie­mi 2003. 412 sivua, kuvi­tet­tu. Hin­ta 48 euroa. (Tilauk­set: Tie­de­kir­ja, Kirk­ko­ka­tu 14, 00170 Hel­sin­ki, puh. (09) 635 177, tiedekirja@tsv.fi).