Suo­men mar­salk­ka Man­ner­hei­mis­tä on kir­joi­tet­tu luke­ma­ton mää­rä kir­jo­ja, mut­ta uusia tulee jat­ku­vas­ti lisää. Uusim­piin kuu­luu Man­ner­hei­min adju­tant­ti­na, jota mark­ki­noi­daan Mars­kin adju­tan­tin, evers­ti O.R. Bäck­ma­nin muis­tel­mi­na.

Bäck­man toi­mi vuo­si­na 1942–1946 Man­ner­hei­min adju­tant­ti­na sekä myö­hem­min Man­ner­heim-museon pii­ris­sä. Kir­jaan on koot­tu Bäck­ma­nin museon hen­ki­lö­kun­nal­le ker­to­mia jut­tu­ja, mut­ta huo­mat­ta­va osa teks­tis­tä on Man­ner­hei­min elä­män­kaar­ta kuvaa­vaa teks­tiä ilman kyt­ken­tää Bäck­ma­niin. Lop­pu­tu­los ei ole aina­kaan tämän kir­joit­ta­jan mie­leen epä­ta­sai­suu­ten­sa takia eikä se mie­les­tä­ni vas­taa nime­ket­tä kovin hyvin. Lukui­sat anek­doo­tit ovat kui­ten­kin teks­tin paras­ta antia. Kir­ja on kau­niis­ti tai­tet­tu ja sisäl­tää pal­jon valo­ku­via, myös har­vem­min näh­ty­jä.

FT Las­se Laak­so­nen on tul­lut tutuk­si myös suu­rel­le ylei­söl­le tut­ki­muk­sis­taan Man­ner­hei­min ja hänen ken­raa­lien­sa hen­ki­lö­ke­mias­ta sekä joh­to­suh­teis­ta. Uusim­mas­sa kir­jas­saan Laak­so­nen pitäy­tyy saman­kal­tai­sis­sa asiois­sa, mut­ta tar­kas­te­lu­pe­rio­di on vapaus­so­das­ta tal­vi­so­taan. Tosin Laak­so­nen­kin puhuu, häm­mäs­tyt­tä­vää kyl­lä, sisäl­lis­so­das­ta, mikä toki ei vähen­nä hänen kir­jan­sa kiin­nos­ta­vuut­ta.

Laak­so­nen käy läpi jää­kä­rit ver­sus “rys­sä­nup­see­rit” –rii­to­ja, kie­li­ky­sy­mys­tä, suh­tau­tu­mis­ta Mänt­sä­län tapah­tu­miin sekä puo­lus­tus­neu­vos­ton roo­lis­ta käy­tyä käden­vään­töä. Tut­ki­muk­sen läh­de­poh­ja on hyvin laa­ja ja Laak­so­nen on pys­ty­nyt hyö­dyn­tä­mään sitä moni­puo­li­ses­ti. Lop­pu­tu­lok­se­na on mie­len­kiin­toi­nen, jos­kin pai­koin ras­kas­lu­kui­nen kir­ja.
Ahke­rak­si kir­joit­ta­jak­si ruven­nyt ken­raa­li Gus­tav Hägglund on yhdes­sä toi­mitt­ga­jien Pasi Jaak­ko­sen ja Mat­ti Simu­lan kans­sa koon­nut kir­jan Värik­käät ken­raa­lit. San­ka­ri­te­ko­ja ja skan­daa­le­ja.

Kir­jas­sa on 15 ken­raa­lin pie­noi­se­lä­mä­ker­rat alkaen Hägglun­din omas­ta isäs­tä. Val­tao­sa on asian har­ras­ta­jil­le mel­ko tut­tua, mut­ta hyvin kir­joi­tet­tui­na, tii­vii­nä annok­si­na var­sin muka­vaa luet­ta­vaa. Nimek­kees­sä mai­nit­tu­ja san­ka­ri­te­ko­ja on run­saas­ti ja myös skan­daa­lin­poi­ka­sia.

***

SOTI­LAS JA TAI­TEI­LI­JA
Hugo Back­mans­son (1860–1953) on var­maan jäl­ki­maa­il­mal­le tutuin kuva­tai­tei­li­ja­na, ehkä var­sin­kin Poh­jois-Afri­kan aiheis­taan. Hän oli Hami­nan kadet­ti­kou­lun kas­vat­ti joka myö­hem­min Pie­ta­ris­sa kou­lut­tau­tui tais­te­lu­maa­la­rik­si.
Back­mans­so­nin soti­las­his­to­rial­li­ses­ti mie­len­kiin­toi­sim­mat työt ovat var­maan Hami­nan kadet­tien elä­mää kuvaa­vat piir­rok­set, jot­ka jul­kais­tiin kir­ja­na nimel­lä Teck­nin­gar ur Kadett-Lif­vet. Tai­tei­li­jan laa­ja näyt­te­ly oli esil­lä Amos Anders­so­nin tai­de­museos­sa vuon­na 2010 ja sen yhtey­des­sä jul­kais­tiin myös eri kir­joit­ta­jien kokoa­ma kir­ja, Hugo Back­mans­son. Tai­tei­li­ja, upsee­ri ja seik­kai­li­ja. Kir­ja on mie­len­kiin­toi­nen pala Suo­men kult­tuu­ri­his­to­ri­aa, soti­las­kult­tuu­ria ja kuva­tai­det­ta, mut­ta se ker­too myös poik­keuk­sel­li­sen hen­ki­lön elä­mäs­tä.

***********
Juha Bäck­man et al. (toim.), Man­ner­hei­min adju­tant­ti­na. O.R. Bäck­man muis­te­lee. SKS, Hel­sin­ki 2011. 167 sivua, run­sas kuvi­tus.
Las­se Laak­so­nen, Mis­tä sota­ken­raa­lit tuli­vat. Tie Man­ner­hei­min joh­toon 1918–1939. Hel­sin­ki-kir­jat, Hel­sin­ki 2011. 416 sivua, valo­ku­via.
Gus­tav Hägglund et al., Värik­käät ken­raa­lit. San­ka­ri­te­ko­ja ja skan­daa­le­ja. Ota­va, Hel­sin­ki 2011. 384 sivua, valo­ku­via.
Tom Back­mans­son et al. (toim.), Hugo Back­mans­son. Tai­tei­li­ja, upsee­ri ja seikkailija.Otava, Hel­sin­ki 2010. 239 sivua, run­sas kuvi­tus.