(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mis­sa)

Kaik­ki tie­däm­me, että antii­kin Roo­mal­la oli mah­ta­va sota­ko­neis­to. Mut­ta pal­jon­ko tie­däm­me sen orga­ni­saa­tios­ta, aseis­tuk­ses­ta ja tak­tii­kas­ta? Tämä tie­dol­li­nen auk­ko on nyt help­po tuk­kia brit­ti­läi­sen tut­ki­jan Adrian Goldswort­hyn upeas­ti kuvi­te­tul­la ja asian­tun­te­vas­ti kir­joi­te­tul­la teok­sel­la Roo­man soti­las­mah­ti.

Japa­nin samu­rai-kult­tuu­ri kieh­too edel­leen myös mei­tä suo­ma­lai­sia, mis­tä hyvä esi­merk­ki oli vii­me­vuo­ti­nen samu­rai-näyt­te­ly Tam­pe­reel­la. Japa­nis­sa samu­rai-tari­noil­la on pit­kä perin­ne ja nyt nii­hin voi tutus­tua myös suo­mek­si Juha­ni Lom­po­lon kir­jas­sa Samu­rait.

Luke­mat­to­mat ovat sodat, joi­ta on käy­ty uskon­non nimis­sä. Mut­ta pal­jon­ko itse asias­sa tie­däm­me edes maa­il­man ns. suu­ris­ta uskon­nois­ta? Toden­nä­köi­ses­ti joi­den­kin kli­sei­den lisäk­si ei kovin pal­jon – lukuun otta­mat­ta ehkä omaa lute­ri­lais­ta ver­sio­tam­me kris­ti­nus­kos­ta. Kui­ten­kin uskon­to­jen vai­ku­tus mei­dän oman aikam­me tapah­tu­miin on jat­ku­vas­ti läs­nä. Ota­va on kus­tan­ta­nut suo­men­kie­li­sen lai­tok­sen brit­ti­asian­tun­ti­ja Ninian Smar­tin mas­sii­vi­ses­ta teok­ses­ta Uskon­to­jen maa­il­ma. Hyvän hake­mis­ton­sa ansios­ta kir­ja toi­mii myös haku­teok­se­na.

***

Niin sano­tuis­ta punaup­see­reis­ta on vii­me vuo­si­na ilmes­ty­nyt usei­ta kir­jo­ja. Uusin jou­kos­sa on Kim­mo Leh­ti­mäen kir­ja isoi­säs­tään Ver­ner Leh­ti­mäes­tä. Tämä on poik­keuk­sel­li­sen mie­len­kiin­toi­nen sil­lä Leh­ti­mä­ki toi­mi vapaus­so­dan jäl­keen Muur­man­nin legioo­nan joh­to­teh­tä­vis­sä ja puna­lai­vas­ton len­tä­jä­nä. Yhdys­val­lois­sa vie­tet­ty­jen vuo­sien jäl­keen hän pala­si Neu­vos­to­liit­toon jos­sa hän jou­tui Sta­li­nin teu­ras­myl­lyn rat­tai­siin. Leh­ti­mä­ki teloi­tet­tiin huh­ti­kuus­sa 1938 Lenin­gra­dis­sa.

***

Evers­ti Erk­ki Nord­ber­giä on totut­tu pitä­mään per­soo­nal­lis­ten tur­val­li­suus­po­liit­tis­ten sel­vi­tys­ten kir­joit­ta­ja­na. Hänen uusin kir­jan­sa käsit­te­lee “Suo­men kuu­maa peru­naa”, eli Natoa. Nord­ber­gin poh­tii Naton poten­ti­aa­lis­ta mer­ki­tys­tä Suo­men puo­lus­ta­mi­ses­sa. Hait­ta vai hyö­ty? Natol­la ei lop­pu­jen lopuk­si näy­tä ole­van kovin suu­ria maa­voi­mia annet­ta­vak­si mihin­kään teh­tä­vään, mut­ta ilma­puo­lus­tuk­seen löy­tyy­kin enem­män pauk­ku­ja. Kir­jas­sa ana­ly­soi­daan myös EU:n raken­teil­la ole­vaa soti­las­voi­maa sekä Venä­jän vii­me­ai­kais­ta kehi­tys­tä. Venä­jän sota­voi­mat näyt­tä­vät­kin ole­van nouse­mas­sa muu­ta­man vuo­den takai­ses­ta rap­pio­ti­las­taan. Kir­jan luke­mi­nen vah­vis­ti aina­kin tämän kir­joit­ta­jan näke­mys­tä sii­tä, että Suo­men kokoi­sen maan puo­lus­ta­mi­seen ei Natol­ta – eikä näin ollen myös EU:lta – löy­dy tar­vit­ta­via jouk­ko­ja. Ylei­seen ase­vel­vol­li­suu­teen perus­tu­va armei­jam­me on meil­le vält­tä­mä­tön. Mie­les­tä­ni Naton jäse­nyy­des­tä ei toi­saal­ta oli­si hait­taa, päin­vas­toin.

Soti­laal­li­nen, poliit­ti­nen ja teol­li­nen tie­dus­te­lu on aina ollut läs­nä, mut­ta on vii­me vuo­si­na nous­sut entis­tä näky­väm­min esil­le. Pit­kän EU-komis­sion pal­ve­luk­ses­sa ollut Jan-Peter Paul on koon­nut näke­myk­sen­sä tämän päi­vän tie­dus­te­lu­ken­täs­tä kir­jaan Tie­dus­te­lu 2000-luvul­la. Paul kri­ti­soi mel­ko voi­mak­kaas­ti Suo­men Supoa ja kehot­taa hakeu­tu­maan aktii­vi­ses­ti kan­sain­vä­li­seen yhteis­työ­hön, jot­ta asian­tun­te­mus­ta lisät­täi­siin. Kes­kus­te­lu Supon ympä­ril­lä on mones­ta­kin syys­tä käy­nyt vilk­kaa­na ja veik­kauk­se­ni on, että tilan­ne tulee jat­ku­maan.

***

Olen jo usean vuo­den ajan kevät­kau­den vii­mei­ses­sä leh­des­sä tuo­nut esil­le jon­kun ruo­kaan liit­ty­vän kir­jan, aja­tuk­se­na tar­jo­ta vaih­toeh­toa kesä­vie­rai­lu­jen tuliai­sik­si tai omak­si ratok­si gril­li­juh­lia suun­ni­tel­les­sa. Täl­lä ker­ral­la haluan mai­ni­ta Keit­to­tai­don kan­net­ta­van käsi­kir­jan, joka on Rans­kan kunin­kaan Lud­vig XV:n keit­tiö­mes­ta­rin resep­ti­ko­koel­ma vuo­del­ta 1767. Kir­ja sisäl­tää pal­jon haus­kaa tie­toa sil­loi­ses­ta ruo­ka­kult­tuu­ris­ta ja monia kokei­le­mi­sen arvoi­sia resep­te­jä. Sen ulkoa­su on lisäk­si teh­ty oival­li­ses­ti van­han kir­jan näköi­sek­si. Näis­sä mer­keis­sä toi­vo­tan luki­joil­le hyvää kesää!

Mar­kus Ana­ja
********************

Adrian Goldswort­hy, Roo­man soti­las­mah­ti. Karis­to, Hämeen­lin­na 2005. 224 sivua, valo­ku­va- ja piir­ros­ku­vi­tus. Hin­ta noin 43 euroa.

Juha­ni Lom­po­lo, Samu­rait. Japa­nin klas­si­sia san­ka­ri­ta­ri­noi­ta. Tam­mi, Hel­sin­ki 2004. 208 sivua. Hin­ta noin 30 euroa.

Ninian Smart, Uskon­to­jen maa­il­ma. Ota­va, Hel­sin­ki 2005. 632 sivua, kuvi­tet­tu. Hin­ta noin 62 euroa.

Rai­mo Nis­si­nen, Ete­lä­poh­ja­lai­sia tais­te­lus­sa Val­kea­sa­res­ta Met­sä­pirt­tiin. (Ala­vu­den vete­raa­nien perin­ne­huo­ne­kir­jas­to No 6). Ala­vu­den Sota­ve­te­raa­nien perin­ne­huo­ne­toi­mi­kun­ta, Ala­vus 2005. 239 sivua, valo­ku­via. Hin­ta?

Kim­mo Leh­ti­mä­ki, Puna­pääl­lik­kö Ver­ner Leh­ti­mä­ki. Revon­tu­li, [Tam­pe­re] 2005. 365 sivua, valo­ku­via. Hin­ta noin 30 euroa.

Erk­ki Nord­berg, Suo­mi, EU, Nato ja Venä­jä. Art House, Hel­sin­ki 2004. 316 sivua, kart­to­ja. Hin­ta noin 44 euroa.

Jan-Peter Paul, Tie­dus­te­lu 2000-luvul­la. Tam­mi, Hel­sin­ki 2005. 159 sivua. Hin­ta noin 34 euroa.

Lud­vig XV:n keit­tiö­mes­ta­ri (toim. Lee­na Järs­tä ja Tuu­la Royer-Ran­ta­la), Keit­to­tai­don kan­net­ta­va käsi­kir­ja. Ota­va, Hel­sin­ki 2005. 381 sivua. Hin­ta noin 33 euroa.