Luin tark­kaan kir­jan eist­te­ly­teks­tin ennen kuin aloin tutus­tua sii­hen tar­kem­min. Se hel­pot­ti teok­seen tutus­tu­mis­ta huo­mat­ta­vas­ti. Riit­ta Salo on kir­joit­ta­nut muu­ta­mia ruo­ka­kir­jo­ja aiem­min ja jul­kais­sut ruo­ka-aihei­sia kolum­ne­ja Suo­men Soti­las -leh­des­sä vuo­si­na 1994–2004. Ymmär­sin, että tämä kir­ja koos­tuu pää­asias­sa tuos­ta kolum­niai­neis­tos­ta. Kir­joit­ta­mi­nen on enti­sel­lä mai­nos­työ­läi­sel­lä todel­la hans­kas­sa: teks­ti on tavat­to­man suju­vaa, sitä on haus­ka lukea. Erin­omai­set pie­net anek­doo­tit elä­män var­rel­ta piris­tä­vät resep­ti­va­li­koi­maa.

Eril­li­sis­sä van­hah­ta­val­le, rus­keal­le pape­ril­le pai­ne­tuil­ta näyt­tä­vis­sä resep­teis­sä ker­ro­taan sota-ajan ja pula-ajan keit­to­kir­jo­jen ja muis­to­jen myö­tä van­ho­ja resep­te­jä. Kuin­ka tavat­to­man monel­la taval­la onkaan voi­nut val­mis­taa ate­rioi­ta pakis­sa ja sen kan­nes­sa. Maus­teis­ta ja raa­ka-aineis­ta löy­tyy sel­lai­sia tämän päi­vän keit­tiöl­le eri­koi­sia ainei­ta kuin lie­mi­voi­ma ja saka­rii­ni. Vihan­nes­ten kei­tin­ve­det käy­te­tään tar­kas­ti hyö­dyk­si. Soke­ri- ja ras­va-annos­ten pie­nuus vaa­tii lopu­ton­ta kek­se­liäi­syyt­tä ruo­an­lait­ta­jal­ta.

Muis­sa resep­teis­sä on sekä van­ho­ja vuo­sien mit­taan tutuk­si tul­lei­ta ja nyky­keit­ti­öön sovel­let­tu­ja ver­sioi­ta. 1960- ja 70-luvut tuli­vat elä­väs­ti mie­leen läm­pi­mis­tä voi­lei­vis­tä, ana­nas­ka­kus­ta ja kaa­li­kää­ry­le­tal­kois­ta. Pinaa­til­la tai muil­la vihan­nek­sil­la höys­tet­ty rii­si­kak­ku toi mie­leen äidil­tä peri­tyn resep­ti­kan­sion ja siel­lä ole­vat ohjeet. Samoin ”Yli­op­pi­laat mehu­kei­tos­sa” pitää muis­taa, kun jou­lun juh­la­ruo­kia suun­nit­te­lee. Kir­jan ohjeet ovat suu­rim­mak­si osak­si yksin­ker­tai­sia ja help­po­ja toteut­taa, kii­tos sii­tä kir­joit­ta­jal­le. Resep­tien paras­ta antia koke­neem­mal­le ruo­an­lait­ta­jal­le on se, että niis­tä saa pal­jon unoh­tu­nei­ta vink­ke­jä ja arkea hel­pot­ta­via ideoi­ta.

Kir­joit­ta­jan huu­mo­ri kuk­kii par­hai­ten kir­jan väliot­si­kois­sa ja lyhyis­sä tuo­kio­ku­vis­sa. Lam­paas­ta ker­to­vas­sa osios­sa on sel­lai­sia otsi­koi­ta kuin ”Ei päs­sin­pää” ja ”Lam­mas sopii lais­kal­le”. ”Pas­ta­jut­tu” ja “Take it – rii­si” voi kukin ymmär­tää itsel­leen sopi­val­la taval­la. Ehdot­to­mia suo­sik­ke­ja­ni oli­vat tari­nat ”Nuo­ri­kon pos­su­pa­ta” ja ”Jou­lusuo­len täy­tet­tä”. Esi­mer­kik­si val­ko­si­pu­lin käy­tös­tä on hyviä käy­tän­nön vink­ke­jä sivun reu­nas­sa ole­vil­la har­mah­ta­vil­la muis­ti­la­puil­la, jot­ka muu­ten­kin ovat oiva aja­tus sel­ven­tä­mään kir­jan tait­toa. Kir­jan valo­ku­vat ovat upei­ta, nii­tä voi makus­tel­la ja vesi herah­taa äkkiä kie­lel­le.

Mei­kä­läi­sel­le ainoan ongel­man kir­jas­sa muo­dos­ti se, että ilman sisäl­lys­luet­te­loa on mah­do­ton löy­tää hake­maan­sa resep­tiä. Kir­ja on teh­ty ikään­kuin ker­ran luet­ta­vak­si ja toi­mii siten erin­omai­ses­ti. Mut­ta jos halu­aa lait­taa sen mui­den keit­to­kir­jo­jen jouk­koon ja hyö­dyn­tää sen monia resep­te­jä, niin etsi­mi­nen on kyl­lä työ­läs­tä. Keit­to­kir­jo­jen suur­ku­lut­ta­ja­na toi­voi­si sel­lais­ta perin­teis­tä jakoa, että ensin kalat, sit­ten lihat, sit­ten vihan­nek­set, sit­ten jäl­ki­ruo­at ja alus­sa tai lopus­sa lei­von­ta. Nyt aloi­te­taan sila­kal­la, sit­ten puna­juu­reen, sipu­liin, lam­paa­seen ja kaa­liin, joi­den jäl­keen tulee yhtäk­kiä jou­lu­ruo­at jne. Mut­ta eikö­hän parin selai­lun jäl­keen eri­koi­nen ryh­mi­tys jo ala jää­dä mie­leen.

Kir­joit­ta­ja nos­taa esiin ansiok­kaas­ti omi­na osa-aluei­naan esi­mer­kik­si sipu­lin, puna­juu­ren ja kur­kun. ”Pul­laa poi­ki­neen” osan ohjeet sopi­vat aloit­te­li­jal­le­kin erin­omai­ses­ti. En tie­dä onko teki­jä aja­tel­lut kir­joit­taes­saan nime­no­maan mies­lu­ki­joi­ta, mut­ta heil­le aina­kin suo­sit­te­len kir­jaa läm­pi­mäs­ti. Samoin uusa­vut­to­mil­le kok­kia­lok­kail­le ja nos­tal­gi­aan tai­pu­vai­sil­le kes­ki-ikään ehti­neil­le ja vähän van­hem­mil­le­kin nai­sil­le löy­tyy pal­jon kokeil­ta­vaa kir­jan sivuil­ta. Itse ehdin teh­dä vorsch­mac­kia kir­jan resep­til­lä ja hyvää tuli!

Teks­ti: LS

Riit­ta Salo, Jank­ki ja suklaa­lot­ta – Elä­män­ma­kui­nen ruo­ka­kir­ja. Atla­sart, Hel­sin­ki 2015. 180 sivua, kuvi­tet­tu.