(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mis­sa)

LEI­JO­NIA, RUUSU­JA JA “KUL­MA­RAU­TO­JA”

Suo­ma­lai­set soti­la­sar­vo­mer­kit ovat tie­tys­ti tul­leet tutuik­si kai­kil­le varus­mies­pal­ve­lus­taan suo­rit­ta­neil­le, mut­ta kysy­myk­siä herää kui­ten­kin usein. Mikä mies on esim sel­lai­nen, jol­la on kau­lus­laa­tas­sa korpraa­lin nat­sa ja täh­ti? Tähän ja moneen muu­hun kysy­myk­seen löy­tyy vas­taus tam­pe­rea­li­sen Apa­li Oy:n kus­tan­ta­mas­ta kir­jas­ta Itse­näi­sen Suo­men soti­la­sar­vot ja -arvo­mer­kit. Kir­ja perus­tuu teki­jän­sä, ylil Mar­ko Palo­kan­kaan Kadet­ti­kou­lus­sa (kor­jaan, Maan­puo­lus­tus­kor­kea­kou­lun perus­tut­kin­to-osas­tos­sa…) laa­ti­mal­le tut­kiel­mal­le.

Aihet­ta ei ole juu­ri­kaan käsi­tel­ty aikai­sem­min ja kir­ja on näin ollen erit­täin ter­ve­tul­lut lisä mei­dän var­sin niuk­kaan soti­las­pu­ku­kir­jal­li­suu­den jouk­koon. Kir­jan pai­no­työ on hyvää ja kuvi­tus moni­puo­li­nen. Perin­tei­sen kus­tan­nus­toi­mit­ta­jan oli­si kui­ten­kin ollut syy­tä käy­dä teks­ti läpi ja pois­taa jot­kut yleis­kie­lel­le vie­raat soti­las­kie­len ilmai­sut sekä muu­ta­mat tur­hat tois­tot.

Arvo­mer­kit eivät myös­kään ole irral­li­nen ilmiö, vaan nii­den kehi­tys hei­jas­taa ensin­nä­kin soti­las­pu­ku­jen kehit­ty­mis­tä (johon taas vai­kut­taa ylei­sen muo­din tren­dit) ja toi­sek­si yhteis­kun­nas­sa tapah­tu­via muu­tok­sia, joi­den seu­rauk­se­na esim kan­ta-aliup­see­rien ase­ma (ja nimi­kin) ovat muut­tu­neet. Tämä muu­tos on näky­nyt monin tavoin puku- ja myös arvo­merk­ki­ky­sy­myk­sis­sä. Toi­vot­ta­vas­ti tämä­kin puo­li asias­ta löy­tää tut­ki­jan­sa.

Palo­kan­kaan kir­ja kuu­luu ehdot­to­mas­ti kir­ja­hyl­lyyn, mikä­li on vähää­kään kiin­nos­tu­nut suo­ma­lai­sen soti­laan ulkoi­sen kuvan kehit­ty­mi­ses­tä.

JÄÄ­KÄ­RI­LIIK­KEES­TÄ TII­LIS­KI­VEN VER­RAN TIE­TOA

Näyt­täi­si ole­van muo­di­kas­ta kir­joit­taa liki tuhat­si­vui­si­sa kir­jo­ja aihees­ta kuin aihees­ta. Dosent­ti Mat­ti Lack­ma­nin uusi kir­ja Suo­men vai Sak­san puo­les­ta? (Ota­va, Hel­sin­ki 2000) on pait­si 879 sivua laa­ja myös alaot­sik­kon­sa pituu­del­ta Suo­men mes­ta­ruut­ta tavoit­te­le­va esi­tys jää­kä­ri­liik­kees­tä. Kir­jan alaot­sik­ko on nimit­täin “Jää­kä­ri­liik­keen ja jää­kä­ri­pa­tal­joo­na 27:n (1915–1918) syn­ty, luon­ne, mie­lia­lo­jen vaih­te­lui­ta ja sisäi­siä­krii­se­jä sekä nii­den hei­jas­tuk­sia itse­näi­sen Suo­men ensi vuo­siin saak­ka”.

Jää­kä­reis­tä on jo 60-luvul­la ilmes­ty­nyt Mat­ti Lau­er­man laa­ja “puo­li­vi­ral­li­nen” his­to­ria. Lack­ma­nin kir­ja on luon­teel­taan tyys­tin eri­lai­nen. Hän esit­tää laa­jas­ti jää­kä­ri­liik­keen ns nega­tii­vis­ta his­to­ri­aa eli tyy­ty­mät­tö­myyt­tä, kurit­to­muut­ta ja suo­ra­nais­ta kapi­na­mi­leia­laa. Kir­jan otsi­kon kysy­myk­seen Lack­man vas­taa itse totea­mal­la jää­kä­rei­den hänen mie­les­tään toi­mi­neen ennen muu­ta Sak­san hyväk­si.

Jää­kä­ri­lii­ke on ns isän­maal­li­ses­sa aate­mail­mas­sa eräs kes­kei­nen, lähes pyhä ins­ti­tuu­tio. Kun his­to­ria ei kui­ten­kaan ole kos­kaan yksi­se­lit­tei­ses­ti mus­ta-val­kea, on hyvä että myös jää­kä­ri­lii­ket­tä tut­ki­taan moni­puo­li­ses­ti. Lack­ma­nin kir­ja ei laa­juu­des­taan huo­li­mat­ta ole mikään “lopul­li­nen his­to­ria”, eikä se sii­hen pyri­kään. Jää­kä­ri­liik­keen ympä­ril­lä riit­tää vie­lä tut­ki­mis­ta ja Lack­ma­nin kir­ja tul­lee aiheut­ta­maan mel­koi­sen kes­kus­te­lun.

VAKOI­LUA SUO­MES­SA

Juha Poh­jo­nen Joen­suun yli­opis­tos­ta on koon­nut tie­dot kai­kis­ta Suo­mes­sa vuo­si­na 1945–1972 maan­pe­tok­ses­ta tuo­mi­tuis­ta hen­ki­löis­tä. Maan­pet­tu­rin tie (Ota­va, Hel­sin­ki 2000) perus­tuu mm polii­si­vi­ran­omais­ten laa­ti­miin kuu­lus­te­lu­pöy­tä­kir­joi­hin. Noin 550 sivun mit­tai­sen kir­jan luet­ta­vuut­ta hait­taa jos­sain mää­rin yksi­tyis­koh­tien suun­na­ton mää­rä ja jos­sain mää­rin esiin­ty­vä tois­to. Kysees­sä on kui­ten­kin ensim­mäi­nen laa­jem­pi sel­vi­tys sii­tä, mitä kaik­kea tie­toa on luo­vu­tet­tu vie­raan val­lan edus­ta­jil­le ja mis­tä syis­tä. Toden­nä­köis­tä­hän myös on, että kiin­ni­jää­neet ja tuo­mi­tut muo­dos­ta­vat vain jää­vuo­ren hui­pun.

RAU­HAN­KUMP­PA­NUU­DEN KÄSIT­TEI­TÄ

Pää­e­si­kun­nan kan­sain­vä­li­nen osas­to on jul­kais­sut täy­sin uudis­te­tun pai­nok­sen kir­ja­ses­ta Suo­mi ja NATO:n rau­han­kump­pa­nuus­oh­jel­ma. Sii­tä sel­vi­ää mm suu­ri mää­rä NATO:n vil­je­le­miä lyhen­tei­tä ja PfP-toi­min­nan eri osa-alu­eet käy­dään läpi.

PERIN­TEET KUN­NI­AAN

Suo­men puo­lus­tus­voi­mien jouk­ko-osas­to­jen his­to­riik­ke­ja ilmes­tyy mel­ko har­vak­sel­taan. Yleen­sä kir­ja­han­ke liit­tyy jouk­ko-osas­ton tasa­vuo­si­merk­ki­päi­vän viet­toon. Vii­me vuo­den lopul­la ilmes­ty­neen Vii­pu­rin Ryk­men­tin his­to­rii­kin “Kar­ja­lan puo­lus­ta­ja 1626–1940” ilmes­ty­mi­sa­jan­koh­ta perus­tuu sii­hen, että ryk­men­tin vuo­si­päi­vä vie­tet­tiin mar­ras­kuun 26. päi­vä­nä vuon­na 1700 käy­dyn Nar­van tais­te­lun kun­niak­si. Eli 300 vuot­ta tuli täy­teen 26.11.2000.

Vii­pu­rin Ryk­men­tin vuo­si­päi­vä ja muut perin­teet kuu­lu­vat nyky­ään Poh­jois-Kar­ja­lan Pri­kaa­til­le joka on tämän hyvin laa­di­tun kir­jan kus­tan­ta­ja. Kir­ja on saa­ta­va­na aina­kin Aka­tee­mi­ses­ta Kir­ja­kau­pas­ta ja suo­raan Poh­jois-Kar­ja­lan Pri­kaa­tis­ta (PL 5, 80791 Kon­tio­ran­ta).

Puo­lus­tus­voi­mien ulko­puo­lel­la mm Soti­las­pe­rin­teen Seu­ra ry pyr­kii toi­min­nal­laan edis­tä­mään eri­lais­ten soti­laal­lis­ten perin­ne­asioi­den tut­ki­mis­ta ja tal­tioin­tia. Tähän kuu­lu­vat yhtä lail­la viral­li­set perin­teet (vuo­si­päi­vät, kun­nia­mars­sit) kuin myös soti­laan ja jou­kon ulkoi­seen kuvaan (liput, puvut, mer­kit) sekä soti­laan elä­mään kuu­lu­vat sei­kat (käy­tös­ta­vat, kie­li, ruo­kai­lu, varas­kun­tae­lä­mä jne). Lisä­tie­to­ja seu­ran toi­min­nas­ta saa alle­kir­joit­ta­neel­ta.

Mar­kus Ana­ja