ARVOT JA TAH­TO

(Jul­kais­tu aikai­sem­min Hel­sin­gin Reser­vin Sano­mis­sa)

Lot­ta Svärd –jär­jes­tön his­to­rian ensim­mäi­nen osa on juu­ri val­mis­tu­nut Anni­ka Lat­va-Äijön väi­tös­kir­jan muo­dos­sa. Tut­ki­muk­ses­sa käsi­tel­lään jär­jes­tön syn­tyä ja kehi­tys­tä vuo­teen 1928 saak­ka. Lot­ta­toi­min­ta alkoi vapaus­so­das­sa jär­jes­täy­ty­mät­tö­mä­nä liik­kee­nä joka vas­ta hil­jal­leen muut­tui jär­jes­tök­si. Lat­va-Äijö tar­kas­te­lee tätä kehi­tys­tä sekä mm. lot­ta­liik­keen suh­tei­ta suo­je­lus­kun­tiin ja ympä­röi­vään yhteis­kun­taan. Lot­tien arvo­poh­ja oli vah­va ja kes­kei­sel­lä sijal­la hei­dän toi­min­nas­saan. Tär­keä, jos­kin ei kovin help­po­lu­kui­nen kir­ja.

Toi­sel­la taval­la tär­keä kir­ja myös meil­le reser­vi­läi­sil­le on kent­tä­piis­pa Han­nu Nis­ka­sen ja kent­tä­ro­vas­ti Sep­po Aho­sen toi­mit­ta­ma teos Ihmi­ses­tä on kysy­mys. Sii­nä poh­di­taan arvo­jen mer­ki­tys­tä nyky­ajan maa­il­mas­sa ja eri­tyi­ses­ti soti­laan kan­nal­ta. Kir­joit­ta­jia ovat Nis­ka­sen ja Aho­sen lisäk­si mm. ami­raa­li Juha­ni Kas­kea­la, val­tio­neu­vos Har­ri Hol­ke­ri, minis­te­ri Max Jakob­son ja evers­ti Erk­ki Nord­berg.

Suo­ma­lais­ten maan­puo­lus­tus­tah­to on tun­ne­tus­ti erit­täin voi­ma­kas. Sitä mita­taan sään­nöl­li­ses­ti mm. Maan­puo­lus­tus­tie­do­tuk­sen suun­nit­te­lu­kun­nan kyse­lyl­lä ja vuon­na 2003 myös Pää­e­si­kun­nan toi­mes­ta. Ensim­mäi­siä tie­teel­li­sis­tä läh­tö­koh­dis­ta laa­dit­tu­ja tut­ki­muk­sia täs­tä vai­keas­ti mää­ri­tel­tä­väs­tä asias­ta oli sil­loi­sen kap­tee­ni Jaak­ko Val­ta­sen diplo­mi­työ Sota­kor­kea­kou­lus­sa vuon­na 1954. Asia oli sil­loin niin arka­luon­toi­nen, että tut­kiel­ma säi­ly­tet­tiin pit­kään kas­sa­kaa­pis­sa. MpKK:n Joh­ta­mi­sen lai­tos on nyt jul­kais­sut Val­ta­sen edel­leen päte­vän teks­tin fak­si­mi­le­na, täy­den­net­ty­nä kat­sauk­sel­la vii­den vuo­si­kym­me­nen aika­na tapah­tu­nees­ta tut­ki­muk­ses­ta.

***

Venä­jä tut­ki­mus­koh­tee­na tuot­taa jat­ku­vas­ti uut­ta kir­jal­li­suut­ta niin meil­lä Suo­mes­sa kuin kaik­kial­la maa­il­mas­sa. Pro­fes­so­ri Timo Viha­vai­sen toi­mit­ta­ma Venä­jän kah­det kas­vot sisäl­tää mon­ta mie­len­kiin­tois­ta artik­ke­lia joi­den yhtei­se­nä nimit­tä­jä­nä on Venä­jä-kuvan mer­ki­tys suo­ma­lai­sen iden­ti­tee­tin raken­ta­mi­ses­sa. Tämän pals­tan luki­joi­ta kiin­nos­ta­nee mm. pro­fes­so­ri Max Eng­ma­nin artik­ke­li Jää­kä­rei­tä ja tsaa­ri­nup­see­rei­ta. Sii­nä ver­tail­laan Suo­men tilan­net­ta mm. Puo­laan ja Tshek­kos­lo­va­ki­aan, jois­sa kum­mas­sa­kin ensim­mäi­sen maa­il­man­so­dan päät­tyes­sä oli sekä aikai­sem­man hal­lit­si­jan upsee­rei­ta että ulko­mail­la soti­las­kou­lu­tuk­sen saa­nei­ta, yleen­sä nuo­ria soti­lai­ta. Soti­las- ja poliit­tis­ten asioi­den lisäk­si kir­jas­sa käsi­tel­lään myös kult­tuu­rie­lä­mää.

Suo­ma­lais­ten toi­min­taa jat­ko­so­dan aika­na Itä-Kar­ja­las­sa on käsi­tel­ty mones­sa kir­jas­sa. Kir­jai­li­ja Mar­ja-Lee­na Mik­ko­la on haas­ta­tel­lut lukui­sia venä­läi­siä, jot­ka oli­vat lap­se­na suo­ma­lais­ten siir­to­lei­reil­lä. Hei­dän ker­to­muk­sis­taan hän on koon­nut kir­jan Mene­tet­ty lap­suus. Tämä on var­maan­kin aihe­pii­ri, joka vie­lä kai­paa tut­ki­mus­ta. Mik­ko­lan kir­ja kuu­luu kui­ten­kin lähin­nä samaan kate­go­ri­aan kuin Eli­na Sanan kir­ja ihmis­luo­vu­tuk­sis­ta Sak­saan.

***

Näin kesän kyn­nyk­sel­lä ruo­ka ja mat­kai­lu ovat ajan­koh­tai­sia asioi­ta. Vaik­ka ei itse kok­kai­si­kaan, Vil­la Lan­ten Ystä­vät ry:n toi­mes­ta jul­kais­tu Her­kul­lis­ta his­to­ri­aa on poik­keuk­sel­li­sen mie­len­kiin­toi­nen ja upea (ruoka-)kulttuurihistoriallinen kir­ja. Luki­jaa tutus­tu­te­taan mui­nai­sen Roo­man resep­tei­hin ja ruo­kai­lu­ta­poi­hin, pal­jas­te­taan miten paa­vien “hovis­sa” syö­tiin, ker­ro­taan Ita­lian juus­tois­ta, vii­neis­tä ja jäl­ki­ruois­ta sekä monis­ta muis­ta gastro­no­mi­ses­ta asias­ta. Kas­kut ja tari­nat värit­tä­vät ker­ron­taa jota kau­nis kuvi­tus vie­lä täy­den­tää.

Ete­läi­ses­tä naa­pu­ris­tam­me Viros­ta moni tun­tee lähin­nä vain Tal­lin­nan. Viros­sa on kui­ten­kin pää­kau­pun­gin lisäk­si todel­la pal­jon mui­ta­kin mie­len­kiin­toi­sia tutus­tu­mis­koh­tei­ta. Tii­viin tie­to­pa­ke­tin tar­jo­aa pie­ni kir­ja Autol­la Viroon. Kir­ja­ses­sa esi­tel­lään nel­jä Tal­lin­nas­ta läh­te­vää reit­tiä ja anne­taan pal­jon hyviä vink­ke­jä oma­toi­mi­mat­kai­li­joil­le. Auto­va­kuu­tus­asiat kan­nat­taa sel­vit­tää oman vakuu­tus­yh­tiön kans­sa ennen mat­kal­le läh­töä.

Mar­kus Ana­ja
***********************

Anni­ka Lat­va-Äijö, Lot­ta Svär­din syn­ty. Jär­jes­tö, armei­ja, nai­seus 1918 – 1928. Ota­va, Hel­sin­ki 2004. 343 sivua, kuvi­tet­tu.

Han­nu Nis­ka­nen & Sep­po Aho­nen (toim.), Ihmi­ses­tä on kysy­mys. Arvot väki­val­lan maa­il­mas­sa. Puo­lus­tus­voi­mien kir­kol­li­nen työ & kir­ja­pa­ja, Hel­sin­ki 2004. 192 sivua.

Aki-Mau­ri Huh­ti­nen & Ris­to Sink­ko (toim.), Maan­puo­lus­tus­tah­to tut­ki­mus­koh­tee­na – Kyl­mäs­tä sodas­ta infor­maa­tio­so­taan. Maan­puo­lus­tus­kor­kea­kou­lun Joh­ta­mi­sen lai­tos, Hel­sin­ki 2004.

Timo Viha­vai­nen (toim.), Venä­jän kah­det kas­vot. Venä­jä-kuva suo­ma­lai­sen iden­ti­tee­tin raken­nus­ki­ve­nä. Edi­ta, Hel­sin­ki 2004. 472 sivua.

Mar­ja-Lee­na Mik­ko­la, Mene­tet­ty lap­suus. Suo­ma­lais­mie­hit­tä­jien van­keu­dess 1941 – 44. Tam­mi, Hel­sin­ki 2004. 341 sivua, kart­to­ja.

Andreo Lar­sen, Lii­sa Savu­nen & Ris­to Val­jus (toim.), Her­kul­lis­ta his­to­ri­aa. Kult­tuu­ri­sia maku­pa­lo­ja Ita­lian keit­tiös­tä kaut­ta aikain. Wer­ner Söder­ström, Hel­sin­ki 2004. 296 sivua, run­sas väri­ku­vi­tus.

Juu­ne Hol­van­dus & Väi­nö Silm, Autol­la Viroon. Opas oma­toi­mi­mat­kai­li­joil­le. Ota­va, Hel­sin­ki 2004. 63 sivua, kuvi­tet­tu.